Tää yö kai pääty ei milloinkaan

Ei musta sit tullukaan ruumista.

Viimeiset kaks viikkoo meni ensin aamusta iltaan West Side Storyn treeneissä ja viime viikko esityksissä. Ja ei voi kuin sanoa, että pitkä matka on tultu siitä "voi &"!"#¤% en osaa mitään en halua en jaksa ei kiinnosta"-tilasta tähän "tää on parasta ikinä"-tilaan. Tän tekeminen oli huikeaa, oon superkiitollinen koko maailmalle nyt! Kaikki ylitti itsensä satakertaisesti, ja vaikka tää on ollu järkyttävän raskasta välillä, niin ehdottomasti sen kaiken arvoista ja vähän enemmänkin.

Nyt tuntuu aika tyhjältä.

Vielä kerran:

Nyt kotona sohvalla makaan, puoliksi nukun

Onpa aika vierähtänyt, hups. Se on vierähtänyt lähinnä KTK:lla musateatterin kiihtyvissä ja pitenevissä treeneissä ja välillä sit käymässä kämpillä valvomassa ja koulussa nuokkumassa. Ennuste seuraavalle kahdelle viikolle on, että musta tulee ruumis tai jotain siihen viittaavaa. Siltä ainakin tuntuu.

Oon tainnu linkittää tän biisin ennenkin, mutta teen sen nyt uudestaan, koska on vaan pakko.

Hyviä öitä,
 - Turpeinen

Taas illan tullen äiti maa nostaa hiuksensa kuivumaan

Hyvää iltaa, arvon ihmiset!

 Pitkästä aikaa viikonloppu Kaustisella, hui? Se oli kuitenkin varsin miellyttävä, sisältäen mm:

- salaisia elokuvia
- mässyä
- pitkiä ja vähemmän pitkiä kävelylenkkejä
- leipomista
- paljon pianonsoittoa ja uutta innostusta siihen
- myöhään valvottuja iltoja, naurukohtauksia ja hihitystä
- ihanat kämppikseni tekemät 50-luku-kiharat
- tätä biisiä, jonka nyt kaikki saatte kuunnella, ja minä soittaa, hihii:

sulkujen sisään laskuni lisään

.....en oo koskaan lähteny näin aikaisin matikan kokeesta. Oli myös ensimmäinen kerta, kun en saanu yhtäkään laskua laskettua loppuun. Taitaa mennä uusintaan mun derivoinnit.

Why not take all of me

Heissan!
Tänään maailma hymyili. Laulutunti, äikän essee valmis, auringonlasku, hyvä tuuli, illalla mutakakun leipojaista, hieman naurukohtauksen alkua, nyt jazzia. Tosiaan, joskus näitäki päiviä.

Muistatko kesän sen

Mä en enää muista sitä kesää joka nyt oli jo tulossa tai kevät ainakin, koska MITÄ IHMEEN LUNTA TUOLLA ULKONA OIKEIN SATAA HÄH!?!?!?!?!?!?!?!? EN TYK-KÄÄ YH-TÄÄN !

Päiväni on pilalla.

Tai ilta.

Luin tänään psykan kirjasta pitkään jatkuneen univajeen tuntomerkkejä ja totesin että ei hyvin mene tällä pääkopalla. Silti, yöt on luovinta aikaa, ja muutenkin kivoimpia. Nukkuminen taas on tosi tylsää.

Tänään lauloin ruotsiksi ja oon varma että ohikulkijat kuoli nauruun. Ja mun pitäis opetella laulu tanskaksi, hupaisaa.

Mulle varattiin laulututkintoaika toukokuun lopulta. HUI.

En tiedä mitä teen sen kanssa, kun en nytkään kerkeä ikinä tehdä mitään, ja pitäis alkaa vielä siihen valmistautua. Univaje ei taida ihan heti korjautua.

Mun päivät on vaan hirveän täynnä kaikkea.

Pääkin on hallitsemattomasti ajatuksia täynnä.

Ehkä tähän on parempi päättää. Kauniita unia ja

hyvää

yötä

.

Suru voidaan hukuttaa

Viikonloppuna selvis taas pitkästä aikaa, mitä olikaan olla tositosi onnellinen, nimittäin leireily, se jos mikä tekee ihmisen onnelliseks. Että saa olla toinen toistaan ihanimpien ihmisten kanssa leirikeskuksessa ilman masentavaa ulkomaailmaa, kännykkää ja nettiä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä kivoja asioita, ja siitä vielä maksetaan palkkaa! Viikonlopussa oli myös uupumusta ja itkettäviä muistoja, mutta se vaan tekee kaikesta mahtavampaa. Enää pari kuukautta kesään...

Myös asfaltti voi tehdä ihmisen onnelliseks. Sen totesin tänään, kun kuivaa maata näkyi koko ajan enemmän, ja se oli suoraan verrannollinen mun mielialaan, joka kohosi samaan tahtiin. Talvi loppuu ehkä joskus?!??

Onnelliseks voi tehdä myös soittaminen. Myös sen totesin tänään.

Hurjasti onni-asioita!