Leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta

Hiiohoi! Sitten viime postauksen on tapahtunut paaljon. Olin viikonloppuna siellä lastenleirillä ja oli jopa kivaa! Selvisin äänekkäistä, riehuvista ja joka paikkaan juoksentelevista lapsosista ja oikeastaan pidinkin niistä. Silti, se todisti niiiin ettei musta ikinä olis työskentelemään lasten kanssa. Kunnioitukseni niille jotka kykenee siihen! 

Tänään kävin hierojalla ja oli  IHANAA. Rakastuin. Hierontaan, en hierojaan. Hartiat aukes ja jäin janoamaan lisää, en ikinä voi lakata hehkuttamasta tätä! Mahtavaa! Upeaa! Ihanaa! Mun hartiat on rennot! Hetken...

Huomenna mun pitäis mennä koulun radio-ohjelmaan kertomaan maailman paras biisi ja miksi se on maailman paras biisi. Hmm, vaikeaa! Mikä on maailman paras biisi? Mulla on liikaa vaihtoehtoja. Help me!

Kummastellen,

tyllerö

ps. mulla on uus lelu, nimittäin OIKEA kunnon kamera! Nyt pitäis vielä opetella kuvaamaan sillä..sitä odotellessa!

Huomenna on myöhä

Heissulivei! Tämä viikon alku on ollut kerrassaan jännittävä, sillä se on ollut niin kovin ei-tekemistä-täynnä-oleva! Eli toisin sanoen mulla on ollut aikaan tehdä juttuja. Myös kouluhommia! Ja soittaa! Ja löhötä! Nyt ei ole MITÄÄN rästissä. Paitsi Oma eliö-työ, jossa pitää luoda kuvitteellinen uusi eliö. Kamalaa. Nää päivät on ollu niin totaalisen tavallisia, että katsoin tarpeelliseksi kertoa siitä koko maailmalle (joka eittämättä lukee tätä blogia)! Tällä hetkellä Jarkko Martikainen aiheuttaa mulle kylmiä väreitä, suklaalevy laatikossa kutsuu, suorastaan huuuuuutaa, ja asentoni on hyvin epämukava istuessani kasassa lattialla kun en jaksa siirtyä sänkyyn. Kämppikset nukkuvat, ehkä pitäisi minunkin?

tuumasta toimeen! Toivoo Teee

ps. joudun viikonloppuna lastenleirille isoseksi. Pidän lapsista, mutta en silloin kun niitä on 20 kerralla. Älkääkä ihmeessä kysykö, miksi olen itse sinne hakenut, ei mitään tietoa!

pps.sorruin suklaan kutsuun...

Katsotaan, sanoi lääkäri ja katsoi

Ostin tänään oliivinvihreää kangasta. Se muuttuu helmikuuhun mennessä vanhojentanssimekoksi. Sain myös maailman hienoimman sateenkaarisilmän! Kiitokset siitä henk.koht.meikkitaiteilijalleni serkkuherkkuselle! Nyt seuraavanlainen lista: ben&jerryä, kämppistä, turhia telkkariohjelmia.

ps. SAIN TEHTYÄ KAMMOTTAVAN FILOSOFIAN KURSSIN K A K S I  VIIKKOTEHTÄVÄÄ!!!!!!!!
Ansaitsen vähintään mitalin.

pps.Kuinka otsikko liittyy mihinkään? Saatte arvata, oikeasta vastauksesta palkinnoksi hyvä mieli.

Hyvää yötä,
-Tullero

Asioita on esimerkiksi juusto

Ja pelikaanikin on asia! (rakkaalle ystävälleni J:lle: huomaatko juuston otsikossa? Hyvä, niin minäkin. Sinua ajatellen sen sinne kirjoitin.) Tänään oli vallan monitahoinen päivä. Koulupäivä oli pitempi kuin koskaan. Viimein matikan kaksoistunti varsinkin, jossa uppouduimme avaruudessa olevien tasojen maailmaan, oli pitkä kuin, no, pitkä. Oon varma että opettajamme siirsi ajatuksen voimalla kellon viisareita taaksepäin, siks se katseli sinnepäin niin keskittyneenä!! Illalla oli kuitenkin hämmentäviä hetkiä. En oikein tiedä, miten niihin suhtautua. Mun täytyy vähän sulatella tätä. Nimittäin: istuin television ääressä kutoen sukkaa eikä mun tarvinnut mennä mihinkään. Ei ollut kouluhommia, ei tarvinnu vahtia kelloa koska lähden linkkiin tai harkkoihin, ei tarvinnut olla sosiaalinen, olin saanut juuri ruokaa ja käynyt kaupassa (ja ostanut kirpparilta turhia ihania asioita!), en ajatellut että pakko mennä johonkin. OLIN tunnin ajan. Ihanaa. Suosittelen! Unohdin paljonko kello on, ekan kerran kuukauteen. Taivaallista.

Illalla oli ilokakkujuhlat! Paikalla oli L ja J, joka ystävällisesti tarjosi meille kakkuainekset, kiitokset hänelle! Meillä oli mutakakkua, vadelmia ja jäätelöä ja Jarkko Martikainen henkäilemässä korviimme radiosta, eli siis silkkaa onnea. Myös vasemmistolaiset liittyivät ilonpitoon laulaen asioista. Ja marsalkka Mannerheimikin kävi. Aika hurjaa biletystä siis! Miltei rappiollista, muttei ihan. Huomenna sitä on kuitenkin luvassa ehkä sillä suunnitelmissa on reissu Kokkolaan armaan herkkuserkkuni luo, shoppailemaan, hiihii. Odottakaamme jännityksellä.

Syökää kakkua! Sitä on vielä neito J:n jääkaapissa! Hopi hopi!

-Tuutikki

ps. linkittäisin tähän jonkun Ultrahyvän biisin, mutta nyt en jaksa. Kuunnelkaa itse. Laiskurit.

Kun voimattomuus on olemuksesi herra

Argh, päivän tunne. (Voiko sanoa että argh on tunne, ei varmaan, siis: argh on päivän tunnetilaa kuvaava ilmaisu.) Tää päivä on olllu jotenki toosi TURHA! Puolet koulupäivästä oli TURHAA; ekan tunnin puolinukuin niska kenossa ilman pulpettia och talade svenska, yhdelle tunnille ei edes opettaja suvainnut tulla paikalle, matikasta en tajunnu mitään, bilsantunnin puolinukuin ja kaksoistunnin musahissaa kudoin villasukkaa (jotain hyötyä siitäki). Oikeastaan siis koko koulupäivä oli enemmän tai vähemmän turha. Aikalailla enemmän, veikkaan. Myös kuoro oli tosi laamaista, turhuutta sekin! Iltapäivän pianonsoittosessio oli TURHA, sormet ei liikkunu mitenkää mihinkään ja kaikki takkusi. Samoin illalla, kun päätin salmiakin voimalla lukea torstaiseen bilsan kokeeseen (aiheena solu ja perinnöllisyys, huikaisevan jännittävää), niin ei, istuin facebookissa (salmiakin voimalla kuitenkin!)

Olipas angstista. Oikeesti mun elämä ei oo ihan näin kurjaa. Nyt oon positiivinen!
Öööö.
Hmm...
Noo...
..koulussa oli kalapuikkoja! Jotka oli hyviä. ...tosin siellä olis ollu myös oikeeta ihanaa seitiä, jota en saanu koska sitä tuotiin just ku olin ottanu kasan kalapuikkoja. Eli sekään ei menny ihan putkeen.
No silti, mun elämä on ihan kivaa suurimman osan ajasta!

Vielä biisiä pukkais. Mieleni tekisi linkittää Jarkko Martikaisen Myrsky, mutta en taida kehdata koska linkitin Jarkkoa viimeksikin. Teen sen seuraavassa postauksessa, jolloin en näytä ihan yhtä jumiutuneelta yhteen artistiin! Ovelaa vai kuinka. Siispä: itkubiiseistä yksi pahimmista. Itkekää. Minäkin tein niin.

Huominen on kaukainen kuin laaja kiinanmaa!

Tämä oli pakko lisätä vielä näin jälkikäteen. Oli vaan ihan pakko. Tuntuu tältä.

" Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois, mut missäs niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois? Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee; siis veli hyvä, tästä päivästä se hyvä tee! "

Löllö(rappio)ilta

Heipähei!
Olipas tosi hurja viikonloppu. Perjjantaina oli nuortenilta, eli: mukavaaporukkaataioikeastaanPARASTAporukkaa! ja abc ja monta ikävöinnin kohdetta ja paaaaljon naurua! Aliasta, ja hulvattomia selityksiä. Jätskiä. Lisää naurua. Pihalla sateessa seisoskelua. Yömyöhällä kotiin kävelyä. Huippua siis! Kaikkien suureksi suruksi on kuitenkin ilmoitettava ettei pete pasanen päässyt paikalle. :( onneksi monta muuta mukavaa oli siellä silti!

Lauantaina meno ei ainakaan rauhoittunut, koska oli aliashuipputiimiystäväni P:n synttärit (kyllä, voitetaan se MELKEIN aina!) ja mukana siellä oli rakkaiden tyttelöiden lisäksi myös kiinalaisia ja kakkuja! Kyllä, kakkuja, monikossa, rappiotila vain jatkuu. Eikä edes hävetä.

Tällä hetkellä pelaan Skip-boa (maailman paras korttipeli, jos ette ole kokeilleet, olette menettäneet PALJON) kämppikseni L:n kanssa. Ilta sujui ihanan rattoisasti salmiakkia syödessä (rappio vaan pahenee!) ja hömppäleffa katsoessa (rappio pilaa jo mun aivot.). Kouluhommiakin ehkä olis? No jaaa, luulen että teen juonti ja pelailu on tärkeämpää mun psyykelle. (Oon tosi rappioitunut kouluhommien tekemisessäkin!)

Tän blogin nimeks pitäis ehkä vaihtaa "Rappioblogi". Se kuvais paljon paremmin sitä, mikä sana esiintyy useimmin tässä tekstissä.

Parempiin näkemisiin,

Tuulinkainen

Illalla sytytämme tulet ja kaikki on hetken tässä.

Tänään oli hyvin kumman iloinen päivä. Olin koulussa, jossa nukahdin taas bilsantunnille, mutta heräsin kun piti tehdä karkeista DNA-ketjuja. Karkin kutsun kuulen aina. <3 olin myös hieman nauruhysteerisessä tilassa, varsinkin filosofia oli kovin hauskaa tänään! Koulun jälkeen menin Kokkolaan syömään paljon ällöä ystävieni J:n ja S:n kanssa. Totesin että RAX ajaa ihmiset rappiolle, ja häpesin suurta rappiotilaani mutta teen sen kyllä mielelläni myös uudestaan, kun joku tarjoaa, kiitos, tarjoukset otetaan vastaan kommenttilaatikkoon. Kuuntelimme hyvää matkamusiikkia ja oli yleinen hymy huulilla. Olin myös elämäni kolmannella huilutunnilla ja olin tosi onnellinen koska soitto alkaa vähitellen kuulostaa huilunsoitolta eikä tuhinalta! Ehkäpä vielä joskus soitan muutakin kuin lastenlauluja.

Illalla myös pidimme rentouttavan oloillan kämppikseni L:n kanssa; katsottiin teeveetä, tehtiin uunibanaaneja, poltettiin kynttilöitä ja heti tämän jälkeen pelaamme Skip-boa. Uunibanaanit on mun uusin rakkaus! En ollu ikinä syöny niitä. Se oli vaan ihanaa.

Joskus tällaiset tavallisen taivaalliset päivät on vaan parasta. Naurua, herkkuja, tekemistä, onnistumista,
kiirettäkin, mutta seura pelastaa senkin!

Huomenna menen kotiin viikonlopuks, ja luvassa on toivottavasti paljon jännää karvakamujeni kanssa! Sitä odotellessa,

Tuulainen

OHO

Kappas vain! Blogien lisääntymisestä huumaantuneena, yöllisen inspiraation iskiessä, aloitin minäkin sitten oman ihkauuden blogin. Tämä blogi kertoo elämästäni kahdessa kaupungissa ja niiden välissä pujottelusta,sekä ajatuksistani elämästä, maailmankaikkaudesta ja kaikesta.

Tähän aikaan yöstä on turha odottaa enempää.

Innolla jatkoa odottaen,

Tuuleroinen