Vaan kun edes se tänään mua lannista ei

WAU.

Oon ihan fiiliksissä! Meidän koululla oli Kamarimusiikkiviikkoon liittyvä tapahtuma nimeltänsä Musiikkilukion ilta ja se oli ihan uskomattoman hienoa! Omat esitykset menivät hyvin, ja vaikka jännitys oli (taas) katossa, niin oli se sen arvoista. Mahtavinta oli kuitenki kaikkien muiden esitykset; ei voinut kuin ihmetellä sitä taitoa, eläytymistä ja yksinkertaisesti mahtavuutta. Kyynel oli silmässä useammin kuin kerran. Sanoinkuvaamatonta. Tällä innolla enkun esseet ja uskonnon esitelmät on lastenleikkiä!

Menkää ihmiset konserttiin milloin ikinä teillä on mahdollisuus. Mihin vaan.

Veturi, taksi, valtamerilaiva

Nyt se on iskenyt niin pahasti, ettei auta mikään. Nimittäin matkakuume.
En oo ikinä käyny Suomen rajojen ulkopuolella, ja oon aina halunnu matkustaa. Musta on ihanaa jo sekin että pääsen kaupungista toiseen. Se tunne, kun on istunut kauan bussissa tai junassa, selkä mutkalla, nälkä mahassa, raahaillut painavia rinkkoja eestaas ja lopulta seisoo siinä rautatieasemalla ja parhaassa tapauksessa kartta kädessä eikä hajuakaan mihin on menossa, AH, täydellistä. Kotimaanmatkailukin on tosi huippua, mutta ulkomaat on siintäny aina haaveena, ja nyt oon päättäny toteuttaa sen. Mulla on toimintasuunnitelma, mä joko
A) houkuttelen äitin lähtemään mun kanssa ulkomaille, koska se on kerran luvannu mennä mun kanssa,
B) suunnittelen huolellisesti reissun syyslomalle että lähden silloin jonkun kanssa jonnekin tai
C) otan äkkilähdön elokuun viimeisenä eli 18-vuotispäivänä jonkun kanssa.

Okei, vaihtoehto C on aika mahdoton, koska raha, ja B:kin on vaakalaudalla. Ja äiti ei oo niitä suurimpia ulkomaiden faneja. Ehkä lähden vaan sinne Nakkilaan. Ei määränpää oo tärkeintä vaan matka!



Jonain päivänä...

Innoissani lähden, isken pääni räystääseen

Heissulivei kaikki ja muutkin! Täällä sattaa lunta niinkuin varmaan kaikkialla muuallakin. Alan epäillä että aamuun mennessä tää talo on hautautunut lumeen niinkuin muumeissa ikään ja joudun lähtemään kouluun ikkunasta, mitä en kyllä pistäisi yhtään pahakseni, koska todennäköisesti lukioki olis lumen alla eikä olis koulua johon mennä. Vähän jännitystä tylsään arkeen!

Tää viikko on ollu tosi hassu, oon menny ihan vuoristorataa. Välillä on ollu huisin kivaa, kuten esimerkiksi iltapäivä Kokkolassa tai ilta erään jonkun tyypin lattialla istuen ja jutellen syntyjä syviä (vaikkei grillille päästykään...) Sitten taas kaikki on masentanu, ahdistanu, epäonnistunu tai tuskastuttanut tai ollut muuten vain kurjaa ja tylsää. (Tähän osasyyllinen voi tietenkin olla huonot yöunet, nytkin istun tässä...eikä oo höpöhöpö) Tiedätte kyllä tunteen. Se menee näin: AAAARGGHH
MUTTA huomenna on Viitasaari. Siellä on yleensä kaikki hyvin. Tiedossa on ainakin kakkua, mikä ei koskaan ole huono!

Kuunnelkaa Idän ihmeitä, niin teen minäkin. Ja syökää suklaata tai kakkua. Tai parhaassa tapauksessa suklaakakkua. Älkääkä valvoko koko yötä kuten minä.

Kakultatuoksuvaa huomista, toivottelee Mä