Nyt se on iskenyt niin pahasti, ettei auta mikään. Nimittäin matkakuume.
En oo ikinä käyny Suomen rajojen ulkopuolella, ja oon aina halunnu matkustaa. Musta on ihanaa jo sekin että pääsen kaupungista toiseen. Se tunne, kun on istunut kauan bussissa tai junassa, selkä mutkalla, nälkä mahassa, raahaillut painavia rinkkoja eestaas ja lopulta seisoo siinä rautatieasemalla ja parhaassa tapauksessa kartta kädessä eikä hajuakaan mihin on menossa, AH, täydellistä. Kotimaanmatkailukin on tosi huippua, mutta ulkomaat on siintäny aina haaveena, ja nyt oon päättäny toteuttaa sen. Mulla on toimintasuunnitelma, mä joko
A) houkuttelen äitin lähtemään mun kanssa ulkomaille, koska se on kerran luvannu mennä mun kanssa,
B) suunnittelen huolellisesti reissun syyslomalle että lähden silloin jonkun kanssa jonnekin tai
C) otan äkkilähdön elokuun viimeisenä eli 18-vuotispäivänä jonkun kanssa.
Okei, vaihtoehto C on aika mahdoton, koska raha, ja B:kin on vaakalaudalla. Ja äiti ei oo niitä suurimpia ulkomaiden faneja. Ehkä lähden vaan sinne Nakkilaan. Ei määränpää oo tärkeintä vaan matka!
Jonain päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti