Hei tyypit!
En oo kunnolla kirjoittanut ja minulle esitettiin siitä valitus, joten nyt kirjoitan, ja sinä yksi, sun pittää kyllä nyt kommentoida koska käskit mun kirjoittaa!
Ensimmäiseksi haluan hehkuttaa sellaista kivaa gospelbändiä kuin Idän ihmeet. Siis mitä voin edes sanoa. Ne. Vaan. On. Ihania! Haluaisin vaan laulaa ja tanssia ja nauraa ja itkeä kun kuuntelen sitä. Mua ärsyttää itseänikin tää hehkutus, mutta niiden jokainen kappale osuu mua johonki sellaiseen tunnistamattomaan kohtaan, että ei hyvänen aika. Kuunnelkaa, niin ymmärrätte niiden suloisen hauskuuden. Joko nauran tai itken joka biisille. No niin nyt riitti se, asia tuli selväksi.
Asia kaksi, on että kaksi viikkoa tutkintoon öööh mitä?? Sitä oon odott
anut kauan ja nyt se on ihan kohta, en oikein vielä oo sisäistänyt tätä. Paniikki alkaa jo iskeä.En varmaan saa viikkoon syötyä mitään ennen kuin se tulee. Hyi. Kamala. En kestä.
Asia kolme on että JOULU. Haluaisin vaan lomalle, loikoilla pitkät aamut ja soittaa joululauluja ja puuhailla kaikkea pientä ja vaellella ulkona lumessa ja ilahduttaa ja tavata ihmisiä ja ääää! Harmi kyllä kolme viikkoa koulua (ja nyt koeviikko, olis niin paljon muutakin tekemistä kuin lukea kokeisiin...) estää mun suunnitelmia. Mutta lumi tuli viimein, se on hyvä alku!
Joo ei mulla muuta. Olkaa ihmisiksi ja nätisti. Ja ajatelkaa.
En pelkää vaikka huominen hämärään jää
Olet kanssani
Sain tietää mistä uuden aamun saan
Valo tulla voi
maanantai 28. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Kuinka olla pallomerimies?
...Karkkibussikuski, rakkauden kuriiri, jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri? Saako olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari? Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari?
Siinäpä kysymys.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Ja minä istun ja mietin
Haudihau!
Nyt on tanssifiilis. Harmi, että kaikki muut nukkuu ja kello on ykstoista. Ehkä en tanssi sit. Mutta iloinen olen, vaikka kuulinkin vähän ikäviä juttuja, mutta ne selviää kyllä. Rakastan pianonsoittoa. Kouluviikossani oli kaksi päivää. Kelpaa. Viikonloppuna on taas Maata Näkyvissä-festarit ja voi <3.
Ei mulla muuta.
Nyt on tanssifiilis. Harmi, että kaikki muut nukkuu ja kello on ykstoista. Ehkä en tanssi sit. Mutta iloinen olen, vaikka kuulinkin vähän ikäviä juttuja, mutta ne selviää kyllä. Rakastan pianonsoittoa. Kouluviikossani oli kaksi päivää. Kelpaa. Viikonloppuna on taas Maata Näkyvissä-festarit ja voi <3.
Ei mulla muuta.
torstai 10. marraskuuta 2011
Taivaanrannan pilvet tekevät kolon auringolle
Huomenta, maailma!
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kuten aina, vaikka mulla oli kaksi vapaatuntia aamulla, koska opettajalla oli meno jota en nyt muista. Joten nyt mulla oli kaksi tuntia aikaa tehdä kaikenlaista. Tämä on niin luksusta! Oon saanu heräillä rauhassa, kuunnellut Scandinavian Music Groupin levyn kahdesti läpi, syönyt, tehnyt välillä yhden kappaleen äidinkielen esseetä, maksanut pari laskua ja hengaillut. Olen kävellyt laulaen asuntoa ympäri, tanssinut huoneessani, makoillut sängyllä ja ottanut valokuvia katosta. Aamu on kyllä paras aika tehdä asioita, ja varsinkin pitkät, hitaat aamut, koska silloin asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja jaksaa ajatella. Ja kyllä, esseekin valmistui! Mä haluan lisää pitkiä aamuja. Tuntuu että mulla on kerrankin aikaa vaan olla, vaikka teenkin koko ajan jotain, mutta nyt en tee niitä kiireellä vaan kaikessa rauhassa, musiikin soidessa taustalla. Tajusin myös, etten muista, koska olisin viimeksi ollut näin pitkään yksin kämpillä (paitsi nukkuessani tietty, hahhah.) Tottakai oon päivittäin vähintään tunnin yksin, kun soitan koululla, mutta muuten en mä ikinä vietä aikaa itseni kanssa. Täällä on aina ihmisiä ympärillä, ja Viitasaarellakin oon aina joko porukoiden tai kaverieni kanssa, koska viikonloppu on niin lyhyt, että haluan käyttää sen hyödyllisesti. Ja oikeastaan aika vapauttavaa, että oon saanut olla kaksi tuntia näkemättä ketään, kenenkään näkemättä mua, tehdä kaikessa rauhassa sitä mitä haluan, juttelematta kellekään. Ja vaikka tykkään ihmisistä ja niiden seurasta, niin silloin tällöin tarvitsen hitaan, pitkän aamun jolloin saan vaan istua lattialla hyräillen itsekseni.
Jatkakaa päivää yhtä ihanasti, kuin minun päiväni alkoi!
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kuten aina, vaikka mulla oli kaksi vapaatuntia aamulla, koska opettajalla oli meno jota en nyt muista. Joten nyt mulla oli kaksi tuntia aikaa tehdä kaikenlaista. Tämä on niin luksusta! Oon saanu heräillä rauhassa, kuunnellut Scandinavian Music Groupin levyn kahdesti läpi, syönyt, tehnyt välillä yhden kappaleen äidinkielen esseetä, maksanut pari laskua ja hengaillut. Olen kävellyt laulaen asuntoa ympäri, tanssinut huoneessani, makoillut sängyllä ja ottanut valokuvia katosta. Aamu on kyllä paras aika tehdä asioita, ja varsinkin pitkät, hitaat aamut, koska silloin asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja jaksaa ajatella. Ja kyllä, esseekin valmistui! Mä haluan lisää pitkiä aamuja. Tuntuu että mulla on kerrankin aikaa vaan olla, vaikka teenkin koko ajan jotain, mutta nyt en tee niitä kiireellä vaan kaikessa rauhassa, musiikin soidessa taustalla. Tajusin myös, etten muista, koska olisin viimeksi ollut näin pitkään yksin kämpillä (paitsi nukkuessani tietty, hahhah.) Tottakai oon päivittäin vähintään tunnin yksin, kun soitan koululla, mutta muuten en mä ikinä vietä aikaa itseni kanssa. Täällä on aina ihmisiä ympärillä, ja Viitasaarellakin oon aina joko porukoiden tai kaverieni kanssa, koska viikonloppu on niin lyhyt, että haluan käyttää sen hyödyllisesti. Ja oikeastaan aika vapauttavaa, että oon saanut olla kaksi tuntia näkemättä ketään, kenenkään näkemättä mua, tehdä kaikessa rauhassa sitä mitä haluan, juttelematta kellekään. Ja vaikka tykkään ihmisistä ja niiden seurasta, niin silloin tällöin tarvitsen hitaan, pitkän aamun jolloin saan vaan istua lattialla hyräillen itsekseni.
Jatkakaa päivää yhtä ihanasti, kuin minun päiväni alkoi!
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Hypätäkö kyydistä vai hajottaako kone?
Oijoijoi, hei vaan! On ollut taas niin vauhdikasta ettei pää meinaa perässä pysyä. Viikot ja päivät ja tunnit juoksee vaan ja mä yritän pysyä mukana. Harkoista toiseen, tunnilta toiseen, läksyistä ja esseistä toiseen, soittotunnilta toiseen, tapaamisesta toiseen, erilaisista itselleen ottamistani tehtävistä toiseen. Tähän auttais, jos osaisin kaks kirjainta: E ja I, mutta ne on niin kovin hankalia! Haluaisin tehdä niin paljon niin monenlaista, mutta vuorokauden tunnit ei vain riitä. Kaiken muun lisäks pitäis käydä koulussakin ja pärjätäkin jotenkin, ja haluaisin liikkuakin. Vapaa-ajasta ja yöunesta on pakko nipistää, eikä se ole ennen mua haitannu, mä oon aina tykänny että on paljon tekemistä, mutta nyt alkaa vähän jo hajottaa. Enkä haluaisi luopua mistään tai sanoa kellekään että en pysty, koska tykkään kaikesta!
Nyt kuulostan joltain aivan masentuneelta ihmiseltä, en ole. Vielä. :D
Viime viikonloppuna olin uusien isosten ekalla leirillä ohjaajana/isosena/vetäjänä, ja täytyy sanoa että oli hauskaa! Vaikkakin erilaista ja vähän väsyttävää, mutta joka tapauksessa ihana kokemus. Vaikka se oli työtä, se oli kuitenkin irtiotto arjen hyörinästä, puhelimesta loppui jo perjantaina akku ja kalenterikin jäi Kaustiselle. Suosittelen kalenteri-tietokone-kännykkävapaita viikonloppuja, toimii!
Lopuksi vielä biisi: siinä meille ajateltavaa. Miks mulla on täällä näin paljon Jarkko Martikaisen videoita? Leikitään ettei kukaan huomaa sitä.
Heisulivei, nukutaan hyvin!
Nyt kuulostan joltain aivan masentuneelta ihmiseltä, en ole. Vielä. :D
Viime viikonloppuna olin uusien isosten ekalla leirillä ohjaajana/isosena/vetäjänä, ja täytyy sanoa että oli hauskaa! Vaikkakin erilaista ja vähän väsyttävää, mutta joka tapauksessa ihana kokemus. Vaikka se oli työtä, se oli kuitenkin irtiotto arjen hyörinästä, puhelimesta loppui jo perjantaina akku ja kalenterikin jäi Kaustiselle. Suosittelen kalenteri-tietokone-kännykkävapaita viikonloppuja, toimii!
Lopuksi vielä biisi: siinä meille ajateltavaa. Miks mulla on täällä näin paljon Jarkko Martikaisen videoita? Leikitään ettei kukaan huomaa sitä.
Heisulivei, nukutaan hyvin!
maanantai 31. lokakuuta 2011
Riitasointuja, epävirettä; tahtivirheitä, vääriä säveliä
Hou hou hou, vaikkei joulu olekaan, mutta joulumieli on täällä silti jo valloillaan! Ostin tänään glögiä ja joulutarroja omatekoista joulukalenteria varten, jollaisen aiomme kämppisteni kanssa tehdä tuota pikaa, sillä kuka on sanonut, että joulukalenterin pitää alkaa joulukuusta? Näkee jo nyt, kuinka monta päivää on jouluun! Marraskuu on ihan jouluisa kuukausi, tosin lumi olis ihan kiva lisä. Mutta kerkeäähän sen myöhemminkin!
Tuosta tuli mieleeni oikein hyvä kolumni, jonka luin äidinkielen aineistoesseetä varten. Tai en tiedä oliko itse kolumni kovin sykähdyttävä, mutta sen perusidea oli, nimittäin hitaus ja kiireettömyys. Miksi nykyään on aina niin kiire ja pakko suorittaa? Nykyään liian usein huomaan itsenikin hautautuneena läksyvuoren alle, ja pitäis käydä lenkillä, ja tehdä ruokaa, ja siivota, ja sitä ja tätä ja tuota. Miksei voi vain hyväksyä, että kaikessa ei voi olla hyvä ja asioilla ei ole mitään arvoa, jos ne haluaa vain tehdä äkkiä pois alta? Maailma ei kaadu siihen että siivoan huomenna tai siihen että en jaksa tehdä terveellistä ruokaa vaan tilaan Kotipitsaa. Huoh, pitäisi ehkä olla itselleen vähän armollisempi ja opetella kuuntelemaan itseään!
Siinä päivän filosofinen osuus. Otsikko taas liittyy tämän päivän musateatteriharkkoihin, ainakin omalta osaltani, sillä se oli aika, hmm, sanotaan vaikka että hurjaa. Vielä eilen olin aivan innoissani koko jutusta, mutta tänään usko omaan osaamiseen alkaa pikkuhiljaa pettää, kun biisit on supervaikeita, pää ei pysy nuottien perässä, sormet ei vaan tottele ja aarggh, seuraava kappale on kuulemma vielä vaikeampi. Siellä koulun huippusoittajien joukossa välillä tuntee itsensä aika tampioksi. Mutta pohjalta on suunta vain ylöspäin, joten epätoivoon ei saa vaipua! Ai niin ja minähän olen kiireetön, stressitön ihminen, joka ei vaadi itseltään liikoja, joten olen siis hyvin tyytyväinen siihen että yritän parhaani!
Kai.
Tuosta tuli mieleeni oikein hyvä kolumni, jonka luin äidinkielen aineistoesseetä varten. Tai en tiedä oliko itse kolumni kovin sykähdyttävä, mutta sen perusidea oli, nimittäin hitaus ja kiireettömyys. Miksi nykyään on aina niin kiire ja pakko suorittaa? Nykyään liian usein huomaan itsenikin hautautuneena läksyvuoren alle, ja pitäis käydä lenkillä, ja tehdä ruokaa, ja siivota, ja sitä ja tätä ja tuota. Miksei voi vain hyväksyä, että kaikessa ei voi olla hyvä ja asioilla ei ole mitään arvoa, jos ne haluaa vain tehdä äkkiä pois alta? Maailma ei kaadu siihen että siivoan huomenna tai siihen että en jaksa tehdä terveellistä ruokaa vaan tilaan Kotipitsaa. Huoh, pitäisi ehkä olla itselleen vähän armollisempi ja opetella kuuntelemaan itseään!
Siinä päivän filosofinen osuus. Otsikko taas liittyy tämän päivän musateatteriharkkoihin, ainakin omalta osaltani, sillä se oli aika, hmm, sanotaan vaikka että hurjaa. Vielä eilen olin aivan innoissani koko jutusta, mutta tänään usko omaan osaamiseen alkaa pikkuhiljaa pettää, kun biisit on supervaikeita, pää ei pysy nuottien perässä, sormet ei vaan tottele ja aarggh, seuraava kappale on kuulemma vielä vaikeampi. Siellä koulun huippusoittajien joukossa välillä tuntee itsensä aika tampioksi. Mutta pohjalta on suunta vain ylöspäin, joten epätoivoon ei saa vaipua! Ai niin ja minähän olen kiireetön, stressitön ihminen, joka ei vaadi itseltään liikoja, joten olen siis hyvin tyytyväinen siihen että yritän parhaani!
Kai.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Me käymme joulun viettohon
Loma on loppu, ihmiset. Niin se vaan on, ei auta kuin myöntää se. Surullista mutta totta.
MUTTA huisin kiva loma se oli! Siihen sisältyi tyttöjen kanssa seikkailua Rovaniemellä, Napapiiri ja Joulupukki, monta elokuvaa (jotka olivat huonoja mutta katsokaa Trust, se oli loistava!) ja paljon bussissa istumista. Myös tuhlasin aikaani aika paljon katsoen Hercule Poiroteja ja sukkia kutoen, eli siis täydellinen loma!
Ens viikko taas on Taiteiden yön valmistelua, eli kiirettä tulee pitämään. Ennuste viikolle on tämä: juoksen koko päivän harjoituksissa, ja kun mulla olis vapaata, mä en tietenkään käytä sitä järkevästi läksyihin, rästitehtäviin tai päiväuniin, vaan päätän kutoa hetken sukkaa ja vaikka syödä jotain. Josta tuli mieleeni, että aloitimme kämpässämme karkkilakon jouluun asti! Ja osittaisen muidenki herkkujen lakon. Hrrrr, hirvittää.
Mulle iski joulufiilis! Tekis mieli vaan kuunnella joululauluja, askarrella koristeita ja keksiä lahjoja, leipoa (ja syödä) pipareita, juoda glögiä, paketoida niitä lahjoja, tehdä joulukortteja, laitttaa talo joulukuntoon, koristella joulukuusi, tunnelmoida kynttilänvalossa ja availla joulukalenterin luukkuja! Ei niinkään jouluaatto houkuta, vaan se odotus. Kun odottaa sitä jotain joulun taikaa. (Hyi miten imelältä kuulosti, mutta tiedätte mitä tarkoitan, sitä joulutunnelmaa jota vaan ei muulloin ole!) Kun vois jo vaan siirtyä kuukauden eteenpäin! En tiedä milloin musta tuli näin jouluihminen, mutta nyt ilmeisesti viimeistään. Aika hullua, ikävöidä joulua lokakuussa.
Menkää kuuntelemaan joululauluja!
toivoo joku tonttu varmaan
MUTTA huisin kiva loma se oli! Siihen sisältyi tyttöjen kanssa seikkailua Rovaniemellä, Napapiiri ja Joulupukki, monta elokuvaa (jotka olivat huonoja mutta katsokaa Trust, se oli loistava!) ja paljon bussissa istumista. Myös tuhlasin aikaani aika paljon katsoen Hercule Poiroteja ja sukkia kutoen, eli siis täydellinen loma!
Ens viikko taas on Taiteiden yön valmistelua, eli kiirettä tulee pitämään. Ennuste viikolle on tämä: juoksen koko päivän harjoituksissa, ja kun mulla olis vapaata, mä en tietenkään käytä sitä järkevästi läksyihin, rästitehtäviin tai päiväuniin, vaan päätän kutoa hetken sukkaa ja vaikka syödä jotain. Josta tuli mieleeni, että aloitimme kämpässämme karkkilakon jouluun asti! Ja osittaisen muidenki herkkujen lakon. Hrrrr, hirvittää.
Mulle iski joulufiilis! Tekis mieli vaan kuunnella joululauluja, askarrella koristeita ja keksiä lahjoja, leipoa (ja syödä) pipareita, juoda glögiä, paketoida niitä lahjoja, tehdä joulukortteja, laitttaa talo joulukuntoon, koristella joulukuusi, tunnelmoida kynttilänvalossa ja availla joulukalenterin luukkuja! Ei niinkään jouluaatto houkuta, vaan se odotus. Kun odottaa sitä jotain joulun taikaa. (Hyi miten imelältä kuulosti, mutta tiedätte mitä tarkoitan, sitä joulutunnelmaa jota vaan ei muulloin ole!) Kun vois jo vaan siirtyä kuukauden eteenpäin! En tiedä milloin musta tuli näin jouluihminen, mutta nyt ilmeisesti viimeistään. Aika hullua, ikävöidä joulua lokakuussa.
Menkää kuuntelemaan joululauluja!
toivoo joku tonttu varmaan
perjantai 7. lokakuuta 2011
Ikuiseksi elon onneni luulen, kunnes mun kummullani veisataan
Ääää!!
Apua! Istun tässä huoneessani sängyllä (mun suloisessa makuusopessa, mulla on maailman söpöin huone! Tässä on sellainen ihana kolo sängylle ja yöpöydälle ja aaah) ja kuuntelen kuinka kattolaatat rämisee tuulessa. Täällä on nääs aikamoinen myrsky! Tuulee niin että meinas tukka lähteä päästä kun kävelin kotiin. Tuntuu että katto tippuu päälle tai vähintään seinät romahtaa. Hyi. Ihan yksinki oon! Vähän pelottaa että ehkä kuolen tänne, mutta minkäs teet, hyvästi sitten! Onneks kuuntelen sentään tosi iloista musiikkia ja mullon myös muumikarkkeja joita äiti lähetti mulle postipaketin mukana (KIITOS ÄITI! <3), joten selviän ehkä.
KOEVIIKKO ON L O P P U !!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSSSSSSSSSSSSSS!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!
!
Siinä kyhyesti tän päivän ainut ajatus mikä mulla on ollu päässä aamusta asti. Ei enää kokeita!!! Uusi jakso alkaa ja pääsen eroon filosofiasta ja musahissasta ja taisin myös päästä läpi kaikki kokeet eli tyytyväinen saan olla. Tosin ens viikolla on Comenius-viikko, joten tekemistä riittää. Eikä Taiteiden Yöhönkää oo enää kauaa, joten siihen asti tiedän kyllä mitä teen iltaisin: soitan, soitan ja soitan. Oon sotkenu itseni aika moneen kokoonpanoon, joten kaikki sinne 28.10 nauramaan mulle! ;)
Hyi nyt taivaalla ulvoo joku taas!!
Kuolemaa odottaen
Tuulippi
Apua! Istun tässä huoneessani sängyllä (mun suloisessa makuusopessa, mulla on maailman söpöin huone! Tässä on sellainen ihana kolo sängylle ja yöpöydälle ja aaah) ja kuuntelen kuinka kattolaatat rämisee tuulessa. Täällä on nääs aikamoinen myrsky! Tuulee niin että meinas tukka lähteä päästä kun kävelin kotiin. Tuntuu että katto tippuu päälle tai vähintään seinät romahtaa. Hyi. Ihan yksinki oon! Vähän pelottaa että ehkä kuolen tänne, mutta minkäs teet, hyvästi sitten! Onneks kuuntelen sentään tosi iloista musiikkia ja mullon myös muumikarkkeja joita äiti lähetti mulle postipaketin mukana (KIITOS ÄITI! <3), joten selviän ehkä.
KOEVIIKKO ON L O P P U !!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSSSSSSSSSSSSSS!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!
!
Siinä kyhyesti tän päivän ainut ajatus mikä mulla on ollu päässä aamusta asti. Ei enää kokeita!!! Uusi jakso alkaa ja pääsen eroon filosofiasta ja musahissasta ja taisin myös päästä läpi kaikki kokeet eli tyytyväinen saan olla. Tosin ens viikolla on Comenius-viikko, joten tekemistä riittää. Eikä Taiteiden Yöhönkää oo enää kauaa, joten siihen asti tiedän kyllä mitä teen iltaisin: soitan, soitan ja soitan. Oon sotkenu itseni aika moneen kokoonpanoon, joten kaikki sinne 28.10 nauramaan mulle! ;)
Hyi nyt taivaalla ulvoo joku taas!!
Kuolemaa odottaen
Tuulippi
tiistai 4. lokakuuta 2011
Entäpä mitä on hyvyys ja kampela?
Tiesittekö, että Suomen luovan säveltaiteen kehityksen III päävaiheessa II maailmansodan jälkeen, alkaen 1990-luvun alusta, monet 1980-luvun modernistit etsivät uutta suhdetta traditioon (perinteiseen)? Ei se mitään, en tiedä minäkään. Huomenna se kyllä pitäisi tietää koska meillä on musiikinhistorian koe, ja minua ei ihan kamalasti kiinnosta. Kyllä se tästä pikkuhiljaa! Sellaisen ilouutisen universumille voisin kertoa että filosofian kokeeni tulee varmaankin menemään läpi ja ehkä jopa hyvällä numerolla, mitä en todellakaan odottanut, joten aploodeja! Kiitos! Toinen ilouutinen: tein tänään ensimmäisen ikioman kalakeittoni ja se oli taivaallista! Siinä oli paljon juustoa (HUOMHUOMHUOM lenkkiystäväni, huomaa juusto), nam. Kolmas ilouutinen on se, että menen nyt juomaan teetä ja kenties pelaamaan Skip-boa kämppisteni kanssa, ruotsiksi tietenkin, eftersom vi talar bara svenska i dag.
Hejsan!
tullero
Hejsan!
tullero
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Taivaan valot tanssii taas, saavat huomaamaan
Hellurei ja hellät tunteet, kello on yksitoista ja minun pitäisi lukea matikan kokeisiin enkä sitä tee. Miksi? (Siksi, että siinä on niksi! Ei vaan) Siksi, että ensin yiritin tosissani laskea tänään nitä laskuja, puoltoista tuntia makasin lattialla ja tein tehtäviä (matikkanerokämppikseni J:n suosiollisella avustuksella!), ja ensin jopa onnistuin pari laskua, mutta sit kun mentiin haastavampiin en tajunnut mitään. Vaikka lunttasin kirjan takaa. Sitten mun päässä napsahti ja mä tajusin ettei mun elämää kaada se että saan jostain >C"¤&()=)(&¤*^?)(!!!!! vektorilaskennan kurssista vitosen. Kunhan meen läpi. Aika hämmentävää, yleensä en suostu olemaan lukematta mutta vektorit oli mulle liikaa! Sitten voin lukea ja itkeä noita kirjoituksiin valmistautuessa, mutta nyt en vaan jaksa! Kuka keksi vektorit, sille nyt antaisin ympäri korvia jos voisin. Ja kenties purisin.
Syy siihen, miksi en aloittanut kiihkeää luku-urakkaa jo lauantaina? Olin Lummeniemessä syysleirillä, ja ei voi sanoa muuta kuin että oijoijoi! Oli muunmuuassa uusiopaperia, aarteenmetsästystä, mun kuuluisaksi tulleet soijanakit, "Puuhamies Pate&Brätzit", liian vähäiset yöunet...ihanat, suloiset, höppänät ihmiset, yhdessä riehuminen, hassuttelu, sekoilu, kikatus ja tietenkin hiljentyminen ja riihikirkko, se oli vaan onnellisuutta. Tai ylipäätään kaiken tuntemista. Kokemista. Ja paljon koinkin. Laidasta laitaan. Lumpeen leirin jälkeen sitä vaan on aina niin uupunut, täynnä kaikenlaisia ajatuksia, mutta kuitenkin hyvällä mielellä. Ei voi kuin kiittää <3
Ja näin mun elämän ensimmäiset revontulet!!!!!!!! Olin aivan fiiliksissä. Ja oon vieläkin, kun ajattelen että hei, MÄ NÄIN REVONTULEN! Siisteintä!!
Se matikka. Hrrr, odotan kauhulla huomista. Noo, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
-Bratz numero kolme tai Pate
tässä vielä kappale, jonka voisin vaikka omistaa yhdelle kivalle tytölle joka voisi kuunnella sen ja ajatella. Ei mulla muuta. <3
Syy siihen, miksi en aloittanut kiihkeää luku-urakkaa jo lauantaina? Olin Lummeniemessä syysleirillä, ja ei voi sanoa muuta kuin että oijoijoi! Oli muunmuuassa uusiopaperia, aarteenmetsästystä, mun kuuluisaksi tulleet soijanakit, "Puuhamies Pate&Brätzit", liian vähäiset yöunet...ihanat, suloiset, höppänät ihmiset, yhdessä riehuminen, hassuttelu, sekoilu, kikatus ja tietenkin hiljentyminen ja riihikirkko, se oli vaan onnellisuutta. Tai ylipäätään kaiken tuntemista. Kokemista. Ja paljon koinkin. Laidasta laitaan. Lumpeen leirin jälkeen sitä vaan on aina niin uupunut, täynnä kaikenlaisia ajatuksia, mutta kuitenkin hyvällä mielellä. Ei voi kuin kiittää <3
Ja näin mun elämän ensimmäiset revontulet!!!!!!!! Olin aivan fiiliksissä. Ja oon vieläkin, kun ajattelen että hei, MÄ NÄIN REVONTULEN! Siisteintä!!
Se matikka. Hrrr, odotan kauhulla huomista. Noo, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
-Bratz numero kolme tai Pate
tässä vielä kappale, jonka voisin vaikka omistaa yhdelle kivalle tytölle joka voisi kuunnella sen ja ajatella. Ei mulla muuta. <3
maanantai 26. syyskuuta 2011
Leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta
Hiiohoi! Sitten viime postauksen on tapahtunut paaljon. Olin viikonloppuna siellä lastenleirillä ja oli jopa kivaa! Selvisin äänekkäistä, riehuvista ja joka paikkaan juoksentelevista lapsosista ja oikeastaan pidinkin niistä. Silti, se todisti niiiin ettei musta ikinä olis työskentelemään lasten kanssa. Kunnioitukseni niille jotka kykenee siihen!
Tänään kävin hierojalla ja oli IHANAA. Rakastuin. Hierontaan, en hierojaan. Hartiat aukes ja jäin janoamaan lisää, en ikinä voi lakata hehkuttamasta tätä! Mahtavaa! Upeaa! Ihanaa! Mun hartiat on rennot! Hetken...
Huomenna mun pitäis mennä koulun radio-ohjelmaan kertomaan maailman paras biisi ja miksi se on maailman paras biisi. Hmm, vaikeaa! Mikä on maailman paras biisi? Mulla on liikaa vaihtoehtoja. Help me!
Kummastellen,
tyllerö
ps. mulla on uus lelu, nimittäin OIKEA kunnon kamera! Nyt pitäis vielä opetella kuvaamaan sillä..sitä odotellessa!
Tänään kävin hierojalla ja oli IHANAA. Rakastuin. Hierontaan, en hierojaan. Hartiat aukes ja jäin janoamaan lisää, en ikinä voi lakata hehkuttamasta tätä! Mahtavaa! Upeaa! Ihanaa! Mun hartiat on rennot! Hetken...
Huomenna mun pitäis mennä koulun radio-ohjelmaan kertomaan maailman paras biisi ja miksi se on maailman paras biisi. Hmm, vaikeaa! Mikä on maailman paras biisi? Mulla on liikaa vaihtoehtoja. Help me!
Kummastellen,
tyllerö
ps. mulla on uus lelu, nimittäin OIKEA kunnon kamera! Nyt pitäis vielä opetella kuvaamaan sillä..sitä odotellessa!
tiistai 20. syyskuuta 2011
Huomenna on myöhä
Heissulivei! Tämä viikon alku on ollut kerrassaan jännittävä, sillä se on ollut niin kovin ei-tekemistä-täynnä-oleva! Eli toisin sanoen mulla on ollut aikaan tehdä juttuja. Myös kouluhommia! Ja soittaa! Ja löhötä! Nyt ei ole MITÄÄN rästissä. Paitsi Oma eliö-työ, jossa pitää luoda kuvitteellinen uusi eliö. Kamalaa. Nää päivät on ollu niin totaalisen tavallisia, että katsoin tarpeelliseksi kertoa siitä koko maailmalle (joka eittämättä lukee tätä blogia)! Tällä hetkellä Jarkko Martikainen aiheuttaa mulle kylmiä väreitä, suklaalevy laatikossa kutsuu, suorastaan huuuuuutaa, ja asentoni on hyvin epämukava istuessani kasassa lattialla kun en jaksa siirtyä sänkyyn. Kämppikset nukkuvat, ehkä pitäisi minunkin?
tuumasta toimeen! Toivoo Teee
ps. joudun viikonloppuna lastenleirille isoseksi. Pidän lapsista, mutta en silloin kun niitä on 20 kerralla. Älkääkä ihmeessä kysykö, miksi olen itse sinne hakenut, ei mitään tietoa!
pps.sorruin suklaan kutsuun...
tuumasta toimeen! Toivoo Teee
ps. joudun viikonloppuna lastenleirille isoseksi. Pidän lapsista, mutta en silloin kun niitä on 20 kerralla. Älkääkä ihmeessä kysykö, miksi olen itse sinne hakenut, ei mitään tietoa!
pps.sorruin suklaan kutsuun...
lauantai 17. syyskuuta 2011
Katsotaan, sanoi lääkäri ja katsoi
Ostin tänään oliivinvihreää kangasta. Se muuttuu helmikuuhun mennessä vanhojentanssimekoksi. Sain myös maailman hienoimman sateenkaarisilmän! Kiitokset siitä henk.koht.meikkitaiteilijalleni serkkuherkkuselle! Nyt seuraavanlainen lista: ben&jerryä, kämppistä, turhia telkkariohjelmia.
ps. SAIN TEHTYÄ KAMMOTTAVAN FILOSOFIAN KURSSIN K A K S I VIIKKOTEHTÄVÄÄ!!!!!!!!
Ansaitsen vähintään mitalin.
pps.Kuinka otsikko liittyy mihinkään? Saatte arvata, oikeasta vastauksesta palkinnoksi hyvä mieli.
Hyvää yötä,
-Tullero
ps. SAIN TEHTYÄ KAMMOTTAVAN FILOSOFIAN KURSSIN K A K S I VIIKKOTEHTÄVÄÄ!!!!!!!!
Ansaitsen vähintään mitalin.
pps.Kuinka otsikko liittyy mihinkään? Saatte arvata, oikeasta vastauksesta palkinnoksi hyvä mieli.
Hyvää yötä,
-Tullero
perjantai 16. syyskuuta 2011
Asioita on esimerkiksi juusto
Ja pelikaanikin on asia! (rakkaalle ystävälleni J:lle: huomaatko juuston otsikossa? Hyvä, niin minäkin. Sinua ajatellen sen sinne kirjoitin.) Tänään oli vallan monitahoinen päivä. Koulupäivä oli pitempi kuin koskaan. Viimein matikan kaksoistunti varsinkin, jossa uppouduimme avaruudessa olevien tasojen maailmaan, oli pitkä kuin, no, pitkä. Oon varma että opettajamme siirsi ajatuksen voimalla kellon viisareita taaksepäin, siks se katseli sinnepäin niin keskittyneenä!! Illalla oli kuitenkin hämmentäviä hetkiä. En oikein tiedä, miten niihin suhtautua. Mun täytyy vähän sulatella tätä. Nimittäin: istuin television ääressä kutoen sukkaa eikä mun tarvinnut mennä mihinkään. Ei ollut kouluhommia, ei tarvinnu vahtia kelloa koska lähden linkkiin tai harkkoihin, ei tarvinnut olla sosiaalinen, olin saanut juuri ruokaa ja käynyt kaupassa (ja ostanut kirpparilta turhia ihania asioita!), en ajatellut että pakko mennä johonkin. OLIN tunnin ajan. Ihanaa. Suosittelen! Unohdin paljonko kello on, ekan kerran kuukauteen. Taivaallista.
Illalla oli ilokakkujuhlat! Paikalla oli L ja J, joka ystävällisesti tarjosi meille kakkuainekset, kiitokset hänelle! Meillä oli mutakakkua, vadelmia ja jäätelöä ja Jarkko Martikainen henkäilemässä korviimme radiosta, eli siis silkkaa onnea. Myös vasemmistolaiset liittyivät ilonpitoon laulaen asioista. Ja marsalkka Mannerheimikin kävi. Aika hurjaa biletystä siis! Miltei rappiollista, muttei ihan. Huomenna sitä on kuitenkin luvassa ehkä sillä suunnitelmissa on reissu Kokkolaan armaan herkkuserkkuni luo, shoppailemaan, hiihii. Odottakaamme jännityksellä.
Syökää kakkua! Sitä on vielä neito J:n jääkaapissa! Hopi hopi!
-Tuutikki
ps. linkittäisin tähän jonkun Ultrahyvän biisin, mutta nyt en jaksa. Kuunnelkaa itse. Laiskurit.
Illalla oli ilokakkujuhlat! Paikalla oli L ja J, joka ystävällisesti tarjosi meille kakkuainekset, kiitokset hänelle! Meillä oli mutakakkua, vadelmia ja jäätelöä ja Jarkko Martikainen henkäilemässä korviimme radiosta, eli siis silkkaa onnea. Myös vasemmistolaiset liittyivät ilonpitoon laulaen asioista. Ja marsalkka Mannerheimikin kävi. Aika hurjaa biletystä siis! Miltei rappiollista, muttei ihan. Huomenna sitä on kuitenkin luvassa ehkä sillä suunnitelmissa on reissu Kokkolaan armaan herkkuserkkuni luo, shoppailemaan, hiihii. Odottakaamme jännityksellä.
Syökää kakkua! Sitä on vielä neito J:n jääkaapissa! Hopi hopi!
-Tuutikki
ps. linkittäisin tähän jonkun Ultrahyvän biisin, mutta nyt en jaksa. Kuunnelkaa itse. Laiskurit.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Kun voimattomuus on olemuksesi herra
Argh, päivän tunne. (Voiko sanoa että argh on tunne, ei varmaan, siis: argh on päivän tunnetilaa kuvaava ilmaisu.) Tää päivä on olllu jotenki toosi TURHA! Puolet koulupäivästä oli TURHAA; ekan tunnin puolinukuin niska kenossa ilman pulpettia och talade svenska, yhdelle tunnille ei edes opettaja suvainnut tulla paikalle, matikasta en tajunnu mitään, bilsantunnin puolinukuin ja kaksoistunnin musahissaa kudoin villasukkaa (jotain hyötyä siitäki). Oikeastaan siis koko koulupäivä oli enemmän tai vähemmän turha. Aikalailla enemmän, veikkaan. Myös kuoro oli tosi laamaista, turhuutta sekin! Iltapäivän pianonsoittosessio oli TURHA, sormet ei liikkunu mitenkää mihinkään ja kaikki takkusi. Samoin illalla, kun päätin salmiakin voimalla lukea torstaiseen bilsan kokeeseen (aiheena solu ja perinnöllisyys, huikaisevan jännittävää), niin ei, istuin facebookissa (salmiakin voimalla kuitenkin!)
Olipas angstista. Oikeesti mun elämä ei oo ihan näin kurjaa. Nyt oon positiivinen!
Öööö.
Hmm...
Noo...
..koulussa oli kalapuikkoja! Jotka oli hyviä. ...tosin siellä olis ollu myös oikeeta ihanaa seitiä, jota en saanu koska sitä tuotiin just ku olin ottanu kasan kalapuikkoja. Eli sekään ei menny ihan putkeen.
No silti, mun elämä on ihan kivaa suurimman osan ajasta!
Vielä biisiä pukkais. Mieleni tekisi linkittää Jarkko Martikaisen Myrsky, mutta en taida kehdata koska linkitin Jarkkoa viimeksikin. Teen sen seuraavassa postauksessa, jolloin en näytä ihan yhtä jumiutuneelta yhteen artistiin! Ovelaa vai kuinka. Siispä: itkubiiseistä yksi pahimmista. Itkekää. Minäkin tein niin.
Olipas angstista. Oikeesti mun elämä ei oo ihan näin kurjaa. Nyt oon positiivinen!
Öööö.
Hmm...
Noo...
..koulussa oli kalapuikkoja! Jotka oli hyviä. ...tosin siellä olis ollu myös oikeeta ihanaa seitiä, jota en saanu koska sitä tuotiin just ku olin ottanu kasan kalapuikkoja. Eli sekään ei menny ihan putkeen.
No silti, mun elämä on ihan kivaa suurimman osan ajasta!
Vielä biisiä pukkais. Mieleni tekisi linkittää Jarkko Martikaisen Myrsky, mutta en taida kehdata koska linkitin Jarkkoa viimeksikin. Teen sen seuraavassa postauksessa, jolloin en näytä ihan yhtä jumiutuneelta yhteen artistiin! Ovelaa vai kuinka. Siispä: itkubiiseistä yksi pahimmista. Itkekää. Minäkin tein niin.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Huominen on kaukainen kuin laaja kiinanmaa!
Tämä oli pakko lisätä vielä näin jälkikäteen. Oli vaan ihan pakko. Tuntuu tältä.
" Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois, mut missäs niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois? Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee; siis veli hyvä, tästä päivästä se hyvä tee! "
" Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois, mut missäs niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois? Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee; siis veli hyvä, tästä päivästä se hyvä tee! "
Löllö(rappio)ilta
Heipähei!
Olipas tosi hurja viikonloppu. Perjjantaina oli nuortenilta, eli: mukavaaporukkaataioikeastaanPARASTAporukkaa! ja abc ja monta ikävöinnin kohdetta ja paaaaljon naurua! Aliasta, ja hulvattomia selityksiä. Jätskiä. Lisää naurua. Pihalla sateessa seisoskelua. Yömyöhällä kotiin kävelyä. Huippua siis! Kaikkien suureksi suruksi on kuitenkin ilmoitettava ettei pete pasanen päässyt paikalle. :( onneksi monta muuta mukavaa oli siellä silti!
Lauantaina meno ei ainakaan rauhoittunut, koska oli aliashuipputiimiystäväni P:n synttärit (kyllä, voitetaan se MELKEIN aina!) ja mukana siellä oli rakkaiden tyttelöiden lisäksi myös kiinalaisia ja kakkuja! Kyllä, kakkuja, monikossa, rappiotila vain jatkuu. Eikä edes hävetä.
Tällä hetkellä pelaan Skip-boa (maailman paras korttipeli, jos ette ole kokeilleet, olette menettäneet PALJON) kämppikseni L:n kanssa. Ilta sujui ihanan rattoisasti salmiakkia syödessä (rappio vaan pahenee!) ja hömppäleffa katsoessa (rappio pilaa jo mun aivot.). Kouluhommiakin ehkä olis? No jaaa, luulen että teen juonti ja pelailu on tärkeämpää mun psyykelle. (Oon tosi rappioitunut kouluhommien tekemisessäkin!)
Tän blogin nimeks pitäis ehkä vaihtaa "Rappioblogi". Se kuvais paljon paremmin sitä, mikä sana esiintyy useimmin tässä tekstissä.
Parempiin näkemisiin,
Tuulinkainen
Olipas tosi hurja viikonloppu. Perjjantaina oli nuortenilta, eli: mukavaaporukkaataioikeastaanPARASTAporukkaa! ja abc ja monta ikävöinnin kohdetta ja paaaaljon naurua! Aliasta, ja hulvattomia selityksiä. Jätskiä. Lisää naurua. Pihalla sateessa seisoskelua. Yömyöhällä kotiin kävelyä. Huippua siis! Kaikkien suureksi suruksi on kuitenkin ilmoitettava ettei pete pasanen päässyt paikalle. :( onneksi monta muuta mukavaa oli siellä silti!
Lauantaina meno ei ainakaan rauhoittunut, koska oli aliashuipputiimiystäväni P:n synttärit (kyllä, voitetaan se MELKEIN aina!) ja mukana siellä oli rakkaiden tyttelöiden lisäksi myös kiinalaisia ja kakkuja! Kyllä, kakkuja, monikossa, rappiotila vain jatkuu. Eikä edes hävetä.
Tällä hetkellä pelaan Skip-boa (maailman paras korttipeli, jos ette ole kokeilleet, olette menettäneet PALJON) kämppikseni L:n kanssa. Ilta sujui ihanan rattoisasti salmiakkia syödessä (rappio vaan pahenee!) ja hömppäleffa katsoessa (rappio pilaa jo mun aivot.). Kouluhommiakin ehkä olis? No jaaa, luulen että teen juonti ja pelailu on tärkeämpää mun psyykelle. (Oon tosi rappioitunut kouluhommien tekemisessäkin!)
Tän blogin nimeks pitäis ehkä vaihtaa "Rappioblogi". Se kuvais paljon paremmin sitä, mikä sana esiintyy useimmin tässä tekstissä.
Parempiin näkemisiin,
Tuulinkainen
torstai 8. syyskuuta 2011
Illalla sytytämme tulet ja kaikki on hetken tässä.
Tänään oli hyvin kumman iloinen päivä. Olin koulussa, jossa nukahdin taas bilsantunnille, mutta heräsin kun piti tehdä karkeista DNA-ketjuja. Karkin kutsun kuulen aina. <3 olin myös hieman nauruhysteerisessä tilassa, varsinkin filosofia oli kovin hauskaa tänään! Koulun jälkeen menin Kokkolaan syömään paljon ällöä ystävieni J:n ja S:n kanssa. Totesin että RAX ajaa ihmiset rappiolle, ja häpesin suurta rappiotilaani mutta teen sen kyllä mielelläni myös uudestaan, kun joku tarjoaa, kiitos, tarjoukset otetaan vastaan kommenttilaatikkoon. Kuuntelimme hyvää matkamusiikkia ja oli yleinen hymy huulilla. Olin myös elämäni kolmannella huilutunnilla ja olin tosi onnellinen koska soitto alkaa vähitellen kuulostaa huilunsoitolta eikä tuhinalta! Ehkäpä vielä joskus soitan muutakin kuin lastenlauluja.
Illalla myös pidimme rentouttavan oloillan kämppikseni L:n kanssa; katsottiin teeveetä, tehtiin uunibanaaneja, poltettiin kynttilöitä ja heti tämän jälkeen pelaamme Skip-boa. Uunibanaanit on mun uusin rakkaus! En ollu ikinä syöny niitä. Se oli vaan ihanaa.
Joskus tällaiset tavallisen taivaalliset päivät on vaan parasta. Naurua, herkkuja, tekemistä, onnistumista,
kiirettäkin, mutta seura pelastaa senkin!
Huomenna menen kotiin viikonlopuks, ja luvassa on toivottavasti paljon jännää karvakamujeni kanssa! Sitä odotellessa,
Tuulainen
Illalla myös pidimme rentouttavan oloillan kämppikseni L:n kanssa; katsottiin teeveetä, tehtiin uunibanaaneja, poltettiin kynttilöitä ja heti tämän jälkeen pelaamme Skip-boa. Uunibanaanit on mun uusin rakkaus! En ollu ikinä syöny niitä. Se oli vaan ihanaa.
Joskus tällaiset tavallisen taivaalliset päivät on vaan parasta. Naurua, herkkuja, tekemistä, onnistumista,
kiirettäkin, mutta seura pelastaa senkin!
Huomenna menen kotiin viikonlopuks, ja luvassa on toivottavasti paljon jännää karvakamujeni kanssa! Sitä odotellessa,
Tuulainen
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
OHO
Kappas vain! Blogien lisääntymisestä huumaantuneena, yöllisen inspiraation iskiessä, aloitin minäkin sitten oman ihkauuden blogin. Tämä blogi kertoo elämästäni kahdessa kaupungissa ja niiden välissä pujottelusta,sekä ajatuksistani elämästä, maailmankaikkaudesta ja kaikesta.
Tähän aikaan yöstä on turha odottaa enempää.
Innolla jatkoa odottaen,
Tuuleroinen
Tähän aikaan yöstä on turha odottaa enempää.
Innolla jatkoa odottaen,
Tuuleroinen
Tilaa:
Kommentit (Atom)