Argh, päivän tunne. (Voiko sanoa että argh on tunne, ei varmaan, siis: argh on päivän tunnetilaa kuvaava ilmaisu.) Tää päivä on olllu jotenki toosi TURHA! Puolet koulupäivästä oli TURHAA; ekan tunnin puolinukuin niska kenossa ilman pulpettia och talade svenska, yhdelle tunnille ei edes opettaja suvainnut tulla paikalle, matikasta en tajunnu mitään, bilsantunnin puolinukuin ja kaksoistunnin musahissaa kudoin villasukkaa (jotain hyötyä siitäki). Oikeastaan siis koko koulupäivä oli enemmän tai vähemmän turha. Aikalailla enemmän, veikkaan. Myös kuoro oli tosi laamaista, turhuutta sekin! Iltapäivän pianonsoittosessio oli TURHA, sormet ei liikkunu mitenkää mihinkään ja kaikki takkusi. Samoin illalla, kun päätin salmiakin voimalla lukea torstaiseen bilsan kokeeseen (aiheena solu ja perinnöllisyys, huikaisevan jännittävää), niin ei, istuin facebookissa (salmiakin voimalla kuitenkin!)
Olipas angstista. Oikeesti mun elämä ei oo ihan näin kurjaa. Nyt oon positiivinen!
Öööö.
Hmm...
Noo...
..koulussa oli kalapuikkoja! Jotka oli hyviä. ...tosin siellä olis ollu myös oikeeta ihanaa seitiä, jota en saanu koska sitä tuotiin just ku olin ottanu kasan kalapuikkoja. Eli sekään ei menny ihan putkeen.
No silti, mun elämä on ihan kivaa suurimman osan ajasta!
Vielä biisiä pukkais. Mieleni tekisi linkittää Jarkko Martikaisen Myrsky, mutta en taida kehdata koska linkitin Jarkkoa viimeksikin. Teen sen seuraavassa postauksessa, jolloin en näytä ihan yhtä jumiutuneelta yhteen artistiin! Ovelaa vai kuinka. Siispä: itkubiiseistä yksi pahimmista. Itkekää. Minäkin tein niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti