Taivaan valot tanssii taas, saavat huomaamaan

Hellurei ja hellät tunteet, kello on yksitoista ja minun pitäisi lukea matikan kokeisiin enkä sitä tee. Miksi? (Siksi, että siinä on niksi! Ei vaan) Siksi, että ensin yiritin tosissani laskea tänään nitä laskuja, puoltoista tuntia makasin lattialla ja tein tehtäviä (matikkanerokämppikseni J:n suosiollisella avustuksella!), ja ensin jopa onnistuin pari laskua, mutta sit kun mentiin haastavampiin en tajunnut mitään. Vaikka lunttasin kirjan takaa. Sitten mun päässä napsahti ja mä tajusin ettei mun elämää kaada se että saan jostain >C"¤&()=)(&¤*^?)(!!!!! vektorilaskennan kurssista vitosen. Kunhan meen läpi. Aika hämmentävää, yleensä en suostu olemaan lukematta mutta vektorit oli mulle liikaa! Sitten voin lukea ja itkeä noita kirjoituksiin valmistautuessa, mutta nyt en vaan jaksa! Kuka keksi vektorit, sille nyt antaisin ympäri korvia jos voisin. Ja kenties purisin.

Syy siihen, miksi en aloittanut kiihkeää luku-urakkaa jo lauantaina? Olin Lummeniemessä syysleirillä, ja ei voi sanoa muuta kuin että oijoijoi! Oli muunmuuassa uusiopaperia, aarteenmetsästystä, mun kuuluisaksi tulleet soijanakit, "Puuhamies Pate&Brätzit", liian vähäiset yöunet...ihanat, suloiset, höppänät ihmiset, yhdessä riehuminen, hassuttelu, sekoilu, kikatus ja tietenkin hiljentyminen ja riihikirkko, se oli vaan onnellisuutta. Tai ylipäätään kaiken tuntemista. Kokemista. Ja paljon koinkin. Laidasta laitaan. Lumpeen leirin jälkeen sitä vaan on aina niin uupunut, täynnä kaikenlaisia ajatuksia, mutta kuitenkin hyvällä mielellä. Ei voi kuin kiittää <3

Ja näin mun elämän ensimmäiset revontulet!!!!!!!! Olin aivan fiiliksissä. Ja oon vieläkin, kun ajattelen että hei, MÄ NÄIN REVONTULEN! Siisteintä!!

Se matikka. Hrrr, odotan kauhulla huomista. Noo, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

-Bratz numero kolme tai Pate

tässä vielä kappale, jonka voisin vaikka omistaa yhdelle kivalle tytölle joka voisi kuunnella sen ja ajatella. Ei mulla muuta. <3