Oijoijoi, hei vaan! On ollut taas niin vauhdikasta ettei pää meinaa perässä pysyä. Viikot ja päivät ja tunnit juoksee vaan ja mä yritän pysyä mukana. Harkoista toiseen, tunnilta toiseen, läksyistä ja esseistä toiseen, soittotunnilta toiseen, tapaamisesta toiseen, erilaisista itselleen ottamistani tehtävistä toiseen. Tähän auttais, jos osaisin kaks kirjainta: E ja I, mutta ne on niin kovin hankalia! Haluaisin tehdä niin paljon niin monenlaista, mutta vuorokauden tunnit ei vain riitä. Kaiken muun lisäks pitäis käydä koulussakin ja pärjätäkin jotenkin, ja haluaisin liikkuakin. Vapaa-ajasta ja yöunesta on pakko nipistää, eikä se ole ennen mua haitannu, mä oon aina tykänny että on paljon tekemistä, mutta nyt alkaa vähän jo hajottaa. Enkä haluaisi luopua mistään tai sanoa kellekään että en pysty, koska tykkään kaikesta!
Nyt kuulostan joltain aivan masentuneelta ihmiseltä, en ole. Vielä. :D
Viime viikonloppuna olin uusien isosten ekalla leirillä ohjaajana/isosena/vetäjänä, ja täytyy sanoa että oli hauskaa! Vaikkakin erilaista ja vähän väsyttävää, mutta joka tapauksessa ihana kokemus. Vaikka se oli työtä, se oli kuitenkin irtiotto arjen hyörinästä, puhelimesta loppui jo perjantaina akku ja kalenterikin jäi Kaustiselle. Suosittelen kalenteri-tietokone-kännykkävapaita viikonloppuja, toimii!
Lopuksi vielä biisi: siinä meille ajateltavaa. Miks mulla on täällä näin paljon Jarkko Martikaisen videoita? Leikitään ettei kukaan huomaa sitä.
Heisulivei, nukutaan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti