Huomenta, maailma!
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kuten aina, vaikka mulla oli kaksi vapaatuntia aamulla, koska opettajalla oli meno jota en nyt muista. Joten nyt mulla oli kaksi tuntia aikaa tehdä kaikenlaista. Tämä on niin luksusta! Oon saanu heräillä rauhassa, kuunnellut Scandinavian Music Groupin levyn kahdesti läpi, syönyt, tehnyt välillä yhden kappaleen äidinkielen esseetä, maksanut pari laskua ja hengaillut. Olen kävellyt laulaen asuntoa ympäri, tanssinut huoneessani, makoillut sängyllä ja ottanut valokuvia katosta. Aamu on kyllä paras aika tehdä asioita, ja varsinkin pitkät, hitaat aamut, koska silloin asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja jaksaa ajatella. Ja kyllä, esseekin valmistui! Mä haluan lisää pitkiä aamuja. Tuntuu että mulla on kerrankin aikaa vaan olla, vaikka teenkin koko ajan jotain, mutta nyt en tee niitä kiireellä vaan kaikessa rauhassa, musiikin soidessa taustalla. Tajusin myös, etten muista, koska olisin viimeksi ollut näin pitkään yksin kämpillä (paitsi nukkuessani tietty, hahhah.) Tottakai oon päivittäin vähintään tunnin yksin, kun soitan koululla, mutta muuten en mä ikinä vietä aikaa itseni kanssa. Täällä on aina ihmisiä ympärillä, ja Viitasaarellakin oon aina joko porukoiden tai kaverieni kanssa, koska viikonloppu on niin lyhyt, että haluan käyttää sen hyödyllisesti. Ja oikeastaan aika vapauttavaa, että oon saanut olla kaksi tuntia näkemättä ketään, kenenkään näkemättä mua, tehdä kaikessa rauhassa sitä mitä haluan, juttelematta kellekään. Ja vaikka tykkään ihmisistä ja niiden seurasta, niin silloin tällöin tarvitsen hitaan, pitkän aamun jolloin saan vaan istua lattialla hyräillen itsekseni.
Jatkakaa päivää yhtä ihanasti, kuin minun päiväni alkoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti