Ja pelikaanikin on asia! (rakkaalle ystävälleni J:lle: huomaatko juuston otsikossa? Hyvä, niin minäkin. Sinua ajatellen sen sinne kirjoitin.) Tänään oli vallan monitahoinen päivä. Koulupäivä oli pitempi kuin koskaan. Viimein matikan kaksoistunti varsinkin, jossa uppouduimme avaruudessa olevien tasojen maailmaan, oli pitkä kuin, no, pitkä. Oon varma että opettajamme siirsi ajatuksen voimalla kellon viisareita taaksepäin, siks se katseli sinnepäin niin keskittyneenä!! Illalla oli kuitenkin hämmentäviä hetkiä. En oikein tiedä, miten niihin suhtautua. Mun täytyy vähän sulatella tätä. Nimittäin: istuin television ääressä kutoen sukkaa eikä mun tarvinnut mennä mihinkään. Ei ollut kouluhommia, ei tarvinnu vahtia kelloa koska lähden linkkiin tai harkkoihin, ei tarvinnut olla sosiaalinen, olin saanut juuri ruokaa ja käynyt kaupassa (ja ostanut kirpparilta turhia ihania asioita!), en ajatellut että pakko mennä johonkin. OLIN tunnin ajan. Ihanaa. Suosittelen! Unohdin paljonko kello on, ekan kerran kuukauteen. Taivaallista.
Illalla oli ilokakkujuhlat! Paikalla oli L ja J, joka ystävällisesti tarjosi meille kakkuainekset, kiitokset hänelle! Meillä oli mutakakkua, vadelmia ja jäätelöä ja Jarkko Martikainen henkäilemässä korviimme radiosta, eli siis silkkaa onnea. Myös vasemmistolaiset liittyivät ilonpitoon laulaen asioista. Ja marsalkka Mannerheimikin kävi. Aika hurjaa biletystä siis! Miltei rappiollista, muttei ihan. Huomenna sitä on kuitenkin luvassa ehkä sillä suunnitelmissa on reissu Kokkolaan armaan herkkuserkkuni luo, shoppailemaan, hiihii. Odottakaamme jännityksellä.
Syökää kakkua! Sitä on vielä neito J:n jääkaapissa! Hopi hopi!
-Tuutikki
ps. linkittäisin tähän jonkun Ultrahyvän biisin, mutta nyt en jaksa. Kuunnelkaa itse. Laiskurit.
Juustoa, hienoa! Toki huomasin. Ja itseasiassa se kakku on pakastimessa, sieltäkin sitä saa.
VastaaPoista