Käsittämättömän haikea olo.

Wanhat on ohi. Kaksi kuukautta sitä tuskassa treenattiin, yksi päivä nautittiin ja nyt se on ohi. Hirveän surullista. Mä en enää ikinä tanssi vanhojentansseja, kamalaa!
Päivä oli pitkä ja täydellinen. Ei tarpeeksi pitkä. Kaikki oli niiin ihanaa, ihmiset ja pari ja mekko ja tunnelma ja kaikki. Nautin niin paljon etten ikinä olis uskonu. Ainoa miinus oli että oon torstaista asti aivastellu, niistäny ja syöny buranaa taukoamatta. Nyt kun viimein voin sairastaa, uskalsin mitata kuumeen, jota oli. Pää on turvonnu ja olo hirveä. Siksi jäin kämpille enkä mennyt jatkoille, ja istun yksin sängyllä hiljaisessa talossa, kun muut jotka oli meillä etkoilemassa lähti bilettämään. Surkeaa. Alunperin en ees halunnu jatkoille, sit ajattelin että voisinhan mä ehkä mennä, nyt oon niin kipee että en liiku ikinä enää minnekään. Onneks on luvassa löhöilyviikonloppu, aion tehdä koko viikonlopun vain hauskoja asioita! Tekee hyvää. Ja mikäs tässä on ollessa, kun saa löhötä ja syödä ja katsoa telkkaria luvan kanssa, sairastamisessa on plussatkin!

Parantuen
Wanha Tuuli