Minne katosi päivät

Niinpä. Lomalomaloma oli ja meni, ja vaikka alkulomasta tuntui että en saa aikaiseksi mitään, niin loppulomasta olin jo sitä mieltä, että mikään ei vois olla ihanampaa kuin että en saa aikaseksi mitään.
Miksei elämä vois olla ikuista lomaa? Loma oli myöhään valvomista ja pitkään nukkumista, hitaita aamuja, hyvää ruokaa, hömppäohjelmien katsomista, hurjasti kutomista, sata hyvää kirjaa, sängyllä makaamista musiikkia kuunnellen, ei minkään suorittamista, aikaansaamattomuutta, soittamista yömyöhään, kirppareita, kävelyretkiä, yksinoloa, tuparit, teatterissa käyntiä, ystävien näkemistä, muumeja yömyöhään, epäterveellistä mutta herkullista mässytystä, aurinkoa.

Kuka haluaa vaihtaa sen läksyihin, esseisiin, koulukirjojen ankeisiin sivuihin, tutkielmiin, optima-tehtäviin, kiireeseen, stressiin, aikatauluihin, monisteisiin, harjoituksista toiseen juoksemiseen, väsymykseen, matikan ratkaisemattomiin yhtälöihin, loputtomiin suorituksiin ja arviointeihin?

En tajua.