Niinpä. Lomalomaloma oli ja meni, ja vaikka alkulomasta tuntui että en saa aikaiseksi mitään, niin loppulomasta olin jo sitä mieltä, että mikään ei vois olla ihanampaa kuin että en saa aikaseksi mitään.
Miksei elämä vois olla ikuista lomaa? Loma oli myöhään valvomista ja pitkään nukkumista, hitaita aamuja, hyvää ruokaa, hömppäohjelmien katsomista, hurjasti kutomista, sata hyvää kirjaa, sängyllä makaamista musiikkia kuunnellen, ei minkään suorittamista, aikaansaamattomuutta, soittamista yömyöhään, kirppareita, kävelyretkiä, yksinoloa, tuparit, teatterissa käyntiä, ystävien näkemistä, muumeja yömyöhään, epäterveellistä mutta herkullista mässytystä, aurinkoa.
Kuka haluaa vaihtaa sen läksyihin, esseisiin, koulukirjojen ankeisiin sivuihin, tutkielmiin, optima-tehtäviin, kiireeseen, stressiin, aikatauluihin, monisteisiin, harjoituksista toiseen juoksemiseen, väsymykseen, matikan ratkaisemattomiin yhtälöihin, loputtomiin suorituksiin ja arviointeihin?
En tajua.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Ja minä tahtoisin vain huutaa kovempaa kuin milloinkaan
Voi itku ja parku.
Katsoin kämppiksieni ja naapurin vierailevan tähden kanssa Poika raidallisessa pyjamassa-nimisen elokuvan, joka kaikkien ihmisten maailmassa pitäisi katsoa (paitsi jos ovat yhtä itkuherkkiä kuin minä, jolloin sen katsominen voi aiheuttaa ikuisia traumoja). Jos joku epäsivistynyt ihminen ei tiedä elokuvaa, se kertoo hyvin lyhyesti sanottuna intohimoisen natsin pojasta, joka ystävystyy keskitysleirillä olevan juutalaispojan kanssa ja tapaa sitä salaa aidan luona. Eikä loppu ollut järin onnellinen (suomeksi: ulvoin viimeiset viisi minuttia suoraa huutoa ja vielä aika pitkään sen jälkeenki).Se oli kertakaikkiaan kamala, mutta silti yksi parhaista elokuvista joita olen koskaan nähnyt, suosittelen. Kaikkein järkyttävintä oli, että sellaista on oikeasti tapahtunut. Ja se, että miten joku voi pitää sellaista oikeana? Että lapsille on oikeasti opetettu toisten ihmisten olevan, no, ei ihmisiä lainkaan, ja että se ei jäänyt vain sanoihin vaan myös tekoihin. Kammottavaa.
Sitten iloisempiin aiheisiin: käytiin tänään soittamassa Jules-enon &kumppaneiden kanssa paikkakunnan eläkeläisten kokouksessa, ja ai että oli mukavaa! Soitto nyt meni niin ja näin, ei loisteliaasti, mutta meininki oli ihana! Vanhuksille on aina niin mukava soittaa. Tunnelma on niin rento, ja ne aina ilahtuvat aidosti. Ahh!
Olisin halunnut linkittää tähän ihanan pianokappaleen, hyvän kaverini Chopinin cis-molli-Nocturnen. Mutta koska blogger ei ole kaverini eikä anna mun tehdä sitä, niin kehoitan vain ankarasti teitä kuuntelemaan sen!
Kauniita, ei painajaismaisia unia myös itselleni toivottaen
Tulppa
Katsoin kämppiksieni ja naapurin vierailevan tähden kanssa Poika raidallisessa pyjamassa-nimisen elokuvan, joka kaikkien ihmisten maailmassa pitäisi katsoa (paitsi jos ovat yhtä itkuherkkiä kuin minä, jolloin sen katsominen voi aiheuttaa ikuisia traumoja). Jos joku epäsivistynyt ihminen ei tiedä elokuvaa, se kertoo hyvin lyhyesti sanottuna intohimoisen natsin pojasta, joka ystävystyy keskitysleirillä olevan juutalaispojan kanssa ja tapaa sitä salaa aidan luona. Eikä loppu ollut järin onnellinen (suomeksi: ulvoin viimeiset viisi minuttia suoraa huutoa ja vielä aika pitkään sen jälkeenki).Se oli kertakaikkiaan kamala, mutta silti yksi parhaista elokuvista joita olen koskaan nähnyt, suosittelen. Kaikkein järkyttävintä oli, että sellaista on oikeasti tapahtunut. Ja se, että miten joku voi pitää sellaista oikeana? Että lapsille on oikeasti opetettu toisten ihmisten olevan, no, ei ihmisiä lainkaan, ja että se ei jäänyt vain sanoihin vaan myös tekoihin. Kammottavaa.
Sitten iloisempiin aiheisiin: käytiin tänään soittamassa Jules-enon &kumppaneiden kanssa paikkakunnan eläkeläisten kokouksessa, ja ai että oli mukavaa! Soitto nyt meni niin ja näin, ei loisteliaasti, mutta meininki oli ihana! Vanhuksille on aina niin mukava soittaa. Tunnelma on niin rento, ja ne aina ilahtuvat aidosti. Ahh!
Olisin halunnut linkittää tähän ihanan pianokappaleen, hyvän kaverini Chopinin cis-molli-Nocturnen. Mutta koska blogger ei ole kaverini eikä anna mun tehdä sitä, niin kehoitan vain ankarasti teitä kuuntelemaan sen!
Kauniita, ei painajaismaisia unia myös itselleni toivottaen
Tulppa
perjantai 17. helmikuuta 2012
Käsittämättömän haikea olo.
Wanhat on ohi. Kaksi kuukautta sitä tuskassa treenattiin, yksi päivä nautittiin ja nyt se on ohi. Hirveän surullista. Mä en enää ikinä tanssi vanhojentansseja, kamalaa!
Päivä oli pitkä ja täydellinen. Ei tarpeeksi pitkä. Kaikki oli niiin ihanaa, ihmiset ja pari ja mekko ja tunnelma ja kaikki. Nautin niin paljon etten ikinä olis uskonu. Ainoa miinus oli että oon torstaista asti aivastellu, niistäny ja syöny buranaa taukoamatta. Nyt kun viimein voin sairastaa, uskalsin mitata kuumeen, jota oli. Pää on turvonnu ja olo hirveä. Siksi jäin kämpille enkä mennyt jatkoille, ja istun yksin sängyllä hiljaisessa talossa, kun muut jotka oli meillä etkoilemassa lähti bilettämään. Surkeaa. Alunperin en ees halunnu jatkoille, sit ajattelin että voisinhan mä ehkä mennä, nyt oon niin kipee että en liiku ikinä enää minnekään. Onneks on luvassa löhöilyviikonloppu, aion tehdä koko viikonlopun vain hauskoja asioita! Tekee hyvää. Ja mikäs tässä on ollessa, kun saa löhötä ja syödä ja katsoa telkkaria luvan kanssa, sairastamisessa on plussatkin!
Parantuen
Wanha Tuuli
Wanhat on ohi. Kaksi kuukautta sitä tuskassa treenattiin, yksi päivä nautittiin ja nyt se on ohi. Hirveän surullista. Mä en enää ikinä tanssi vanhojentansseja, kamalaa!
Päivä oli pitkä ja täydellinen. Ei tarpeeksi pitkä. Kaikki oli niiin ihanaa, ihmiset ja pari ja mekko ja tunnelma ja kaikki. Nautin niin paljon etten ikinä olis uskonu. Ainoa miinus oli että oon torstaista asti aivastellu, niistäny ja syöny buranaa taukoamatta. Nyt kun viimein voin sairastaa, uskalsin mitata kuumeen, jota oli. Pää on turvonnu ja olo hirveä. Siksi jäin kämpille enkä mennyt jatkoille, ja istun yksin sängyllä hiljaisessa talossa, kun muut jotka oli meillä etkoilemassa lähti bilettämään. Surkeaa. Alunperin en ees halunnu jatkoille, sit ajattelin että voisinhan mä ehkä mennä, nyt oon niin kipee että en liiku ikinä enää minnekään. Onneks on luvassa löhöilyviikonloppu, aion tehdä koko viikonlopun vain hauskoja asioita! Tekee hyvää. Ja mikäs tässä on ollessa, kun saa löhötä ja syödä ja katsoa telkkaria luvan kanssa, sairastamisessa on plussatkin!
Parantuen
Wanha Tuuli
maanantai 13. helmikuuta 2012
Siitä lähdetään ettei tervettä kohtaa löydy minusta
Ottaisitko silti minut,
vaikken koskaan päihittäisi ketään?
Ottaisitko silti minut,
Vaikken koskaan saavuttaisi mitään? Niinpä.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Vaan kun edes se tänään mua lannista ei
WAU.
Oon ihan fiiliksissä! Meidän koululla oli Kamarimusiikkiviikkoon liittyvä tapahtuma nimeltänsä Musiikkilukion ilta ja se oli ihan uskomattoman hienoa! Omat esitykset menivät hyvin, ja vaikka jännitys oli (taas) katossa, niin oli se sen arvoista. Mahtavinta oli kuitenki kaikkien muiden esitykset; ei voinut kuin ihmetellä sitä taitoa, eläytymistä ja yksinkertaisesti mahtavuutta. Kyynel oli silmässä useammin kuin kerran. Sanoinkuvaamatonta. Tällä innolla enkun esseet ja uskonnon esitelmät on lastenleikkiä!
Menkää ihmiset konserttiin milloin ikinä teillä on mahdollisuus. Mihin vaan.
Oon ihan fiiliksissä! Meidän koululla oli Kamarimusiikkiviikkoon liittyvä tapahtuma nimeltänsä Musiikkilukion ilta ja se oli ihan uskomattoman hienoa! Omat esitykset menivät hyvin, ja vaikka jännitys oli (taas) katossa, niin oli se sen arvoista. Mahtavinta oli kuitenki kaikkien muiden esitykset; ei voinut kuin ihmetellä sitä taitoa, eläytymistä ja yksinkertaisesti mahtavuutta. Kyynel oli silmässä useammin kuin kerran. Sanoinkuvaamatonta. Tällä innolla enkun esseet ja uskonnon esitelmät on lastenleikkiä!
Menkää ihmiset konserttiin milloin ikinä teillä on mahdollisuus. Mihin vaan.
torstai 19. tammikuuta 2012
Veturi, taksi, valtamerilaiva
Nyt se on iskenyt niin pahasti, ettei auta mikään. Nimittäin matkakuume.
En oo ikinä käyny Suomen rajojen ulkopuolella, ja oon aina halunnu matkustaa. Musta on ihanaa jo sekin että pääsen kaupungista toiseen. Se tunne, kun on istunut kauan bussissa tai junassa, selkä mutkalla, nälkä mahassa, raahaillut painavia rinkkoja eestaas ja lopulta seisoo siinä rautatieasemalla ja parhaassa tapauksessa kartta kädessä eikä hajuakaan mihin on menossa, AH, täydellistä. Kotimaanmatkailukin on tosi huippua, mutta ulkomaat on siintäny aina haaveena, ja nyt oon päättäny toteuttaa sen. Mulla on toimintasuunnitelma, mä joko
A) houkuttelen äitin lähtemään mun kanssa ulkomaille, koska se on kerran luvannu mennä mun kanssa,
B) suunnittelen huolellisesti reissun syyslomalle että lähden silloin jonkun kanssa jonnekin tai
C) otan äkkilähdön elokuun viimeisenä eli 18-vuotispäivänä jonkun kanssa.
Okei, vaihtoehto C on aika mahdoton, koska raha, ja B:kin on vaakalaudalla. Ja äiti ei oo niitä suurimpia ulkomaiden faneja. Ehkä lähden vaan sinne Nakkilaan. Ei määränpää oo tärkeintä vaan matka!
Jonain päivänä...
En oo ikinä käyny Suomen rajojen ulkopuolella, ja oon aina halunnu matkustaa. Musta on ihanaa jo sekin että pääsen kaupungista toiseen. Se tunne, kun on istunut kauan bussissa tai junassa, selkä mutkalla, nälkä mahassa, raahaillut painavia rinkkoja eestaas ja lopulta seisoo siinä rautatieasemalla ja parhaassa tapauksessa kartta kädessä eikä hajuakaan mihin on menossa, AH, täydellistä. Kotimaanmatkailukin on tosi huippua, mutta ulkomaat on siintäny aina haaveena, ja nyt oon päättäny toteuttaa sen. Mulla on toimintasuunnitelma, mä joko
A) houkuttelen äitin lähtemään mun kanssa ulkomaille, koska se on kerran luvannu mennä mun kanssa,
B) suunnittelen huolellisesti reissun syyslomalle että lähden silloin jonkun kanssa jonnekin tai
C) otan äkkilähdön elokuun viimeisenä eli 18-vuotispäivänä jonkun kanssa.
Okei, vaihtoehto C on aika mahdoton, koska raha, ja B:kin on vaakalaudalla. Ja äiti ei oo niitä suurimpia ulkomaiden faneja. Ehkä lähden vaan sinne Nakkilaan. Ei määränpää oo tärkeintä vaan matka!
Jonain päivänä...
torstai 12. tammikuuta 2012
Innoissani lähden, isken pääni räystääseen
Heissulivei kaikki ja muutkin! Täällä sattaa lunta niinkuin varmaan kaikkialla muuallakin. Alan epäillä että aamuun mennessä tää talo on hautautunut lumeen niinkuin muumeissa ikään ja joudun lähtemään kouluun ikkunasta, mitä en kyllä pistäisi yhtään pahakseni, koska todennäköisesti lukioki olis lumen alla eikä olis koulua johon mennä. Vähän jännitystä tylsään arkeen!
Tää viikko on ollu tosi hassu, oon menny ihan vuoristorataa. Välillä on ollu huisin kivaa, kuten esimerkiksi iltapäivä Kokkolassa tai ilta erään jonkun tyypin lattialla istuen ja jutellen syntyjä syviä (vaikkei grillille päästykään...) Sitten taas kaikki on masentanu, ahdistanu, epäonnistunu tai tuskastuttanut tai ollut muuten vain kurjaa ja tylsää. (Tähän osasyyllinen voi tietenkin olla huonot yöunet, nytkin istun tässä...eikä oo höpöhöpö) Tiedätte kyllä tunteen. Se menee näin: AAAARGGHH
MUTTA huomenna on Viitasaari. Siellä on yleensä kaikki hyvin. Tiedossa on ainakin kakkua, mikä ei koskaan ole huono!
Kuunnelkaa Idän ihmeitä, niin teen minäkin. Ja syökää suklaata tai kakkua. Tai parhaassa tapauksessa suklaakakkua. Älkääkä valvoko koko yötä kuten minä.
Kakultatuoksuvaa huomista, toivottelee Mä
Tää viikko on ollu tosi hassu, oon menny ihan vuoristorataa. Välillä on ollu huisin kivaa, kuten esimerkiksi iltapäivä Kokkolassa tai ilta erään jonkun tyypin lattialla istuen ja jutellen syntyjä syviä (vaikkei grillille päästykään...) Sitten taas kaikki on masentanu, ahdistanu, epäonnistunu tai tuskastuttanut tai ollut muuten vain kurjaa ja tylsää. (Tähän osasyyllinen voi tietenkin olla huonot yöunet, nytkin istun tässä...eikä oo höpöhöpö) Tiedätte kyllä tunteen. Se menee näin: AAAARGGHH
MUTTA huomenna on Viitasaari. Siellä on yleensä kaikki hyvin. Tiedossa on ainakin kakkua, mikä ei koskaan ole huono!
Kuunnelkaa Idän ihmeitä, niin teen minäkin. Ja syökää suklaata tai kakkua. Tai parhaassa tapauksessa suklaakakkua. Älkääkä valvoko koko yötä kuten minä.
Kakultatuoksuvaa huomista, toivottelee Mä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)