Hei tyypit!
En oo kunnolla kirjoittanut ja minulle esitettiin siitä valitus, joten nyt kirjoitan, ja sinä yksi, sun pittää kyllä nyt kommentoida koska käskit mun kirjoittaa!
Ensimmäiseksi haluan hehkuttaa sellaista kivaa gospelbändiä kuin Idän ihmeet. Siis mitä voin edes sanoa. Ne. Vaan. On. Ihania! Haluaisin vaan laulaa ja tanssia ja nauraa ja itkeä kun kuuntelen sitä. Mua ärsyttää itseänikin tää hehkutus, mutta niiden jokainen kappale osuu mua johonki sellaiseen tunnistamattomaan kohtaan, että ei hyvänen aika. Kuunnelkaa, niin ymmärrätte niiden suloisen hauskuuden. Joko nauran tai itken joka biisille. No niin nyt riitti se, asia tuli selväksi.
Asia kaksi, on että kaksi viikkoa tutkintoon öööh mitä?? Sitä oon odott
anut kauan ja nyt se on ihan kohta, en oikein vielä oo sisäistänyt tätä. Paniikki alkaa jo iskeä.En varmaan saa viikkoon syötyä mitään ennen kuin se tulee. Hyi. Kamala. En kestä.
Asia kolme on että JOULU. Haluaisin vaan lomalle, loikoilla pitkät aamut ja soittaa joululauluja ja puuhailla kaikkea pientä ja vaellella ulkona lumessa ja ilahduttaa ja tavata ihmisiä ja ääää! Harmi kyllä kolme viikkoa koulua (ja nyt koeviikko, olis niin paljon muutakin tekemistä kuin lukea kokeisiin...) estää mun suunnitelmia. Mutta lumi tuli viimein, se on hyvä alku!
Joo ei mulla muuta. Olkaa ihmisiksi ja nätisti. Ja ajatelkaa.
En pelkää vaikka huominen hämärään jää
Olet kanssani
Sain tietää mistä uuden aamun saan
Valo tulla voi
maanantai 28. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Kuinka olla pallomerimies?
...Karkkibussikuski, rakkauden kuriiri, jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri? Saako olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari? Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari?
Siinäpä kysymys.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Ja minä istun ja mietin
Haudihau!
Nyt on tanssifiilis. Harmi, että kaikki muut nukkuu ja kello on ykstoista. Ehkä en tanssi sit. Mutta iloinen olen, vaikka kuulinkin vähän ikäviä juttuja, mutta ne selviää kyllä. Rakastan pianonsoittoa. Kouluviikossani oli kaksi päivää. Kelpaa. Viikonloppuna on taas Maata Näkyvissä-festarit ja voi <3.
Ei mulla muuta.
Nyt on tanssifiilis. Harmi, että kaikki muut nukkuu ja kello on ykstoista. Ehkä en tanssi sit. Mutta iloinen olen, vaikka kuulinkin vähän ikäviä juttuja, mutta ne selviää kyllä. Rakastan pianonsoittoa. Kouluviikossani oli kaksi päivää. Kelpaa. Viikonloppuna on taas Maata Näkyvissä-festarit ja voi <3.
Ei mulla muuta.
torstai 10. marraskuuta 2011
Taivaanrannan pilvet tekevät kolon auringolle
Huomenta, maailma!
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kuten aina, vaikka mulla oli kaksi vapaatuntia aamulla, koska opettajalla oli meno jota en nyt muista. Joten nyt mulla oli kaksi tuntia aikaa tehdä kaikenlaista. Tämä on niin luksusta! Oon saanu heräillä rauhassa, kuunnellut Scandinavian Music Groupin levyn kahdesti läpi, syönyt, tehnyt välillä yhden kappaleen äidinkielen esseetä, maksanut pari laskua ja hengaillut. Olen kävellyt laulaen asuntoa ympäri, tanssinut huoneessani, makoillut sängyllä ja ottanut valokuvia katosta. Aamu on kyllä paras aika tehdä asioita, ja varsinkin pitkät, hitaat aamut, koska silloin asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja jaksaa ajatella. Ja kyllä, esseekin valmistui! Mä haluan lisää pitkiä aamuja. Tuntuu että mulla on kerrankin aikaa vaan olla, vaikka teenkin koko ajan jotain, mutta nyt en tee niitä kiireellä vaan kaikessa rauhassa, musiikin soidessa taustalla. Tajusin myös, etten muista, koska olisin viimeksi ollut näin pitkään yksin kämpillä (paitsi nukkuessani tietty, hahhah.) Tottakai oon päivittäin vähintään tunnin yksin, kun soitan koululla, mutta muuten en mä ikinä vietä aikaa itseni kanssa. Täällä on aina ihmisiä ympärillä, ja Viitasaarellakin oon aina joko porukoiden tai kaverieni kanssa, koska viikonloppu on niin lyhyt, että haluan käyttää sen hyödyllisesti. Ja oikeastaan aika vapauttavaa, että oon saanut olla kaksi tuntia näkemättä ketään, kenenkään näkemättä mua, tehdä kaikessa rauhassa sitä mitä haluan, juttelematta kellekään. Ja vaikka tykkään ihmisistä ja niiden seurasta, niin silloin tällöin tarvitsen hitaan, pitkän aamun jolloin saan vaan istua lattialla hyräillen itsekseni.
Jatkakaa päivää yhtä ihanasti, kuin minun päiväni alkoi!
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kuten aina, vaikka mulla oli kaksi vapaatuntia aamulla, koska opettajalla oli meno jota en nyt muista. Joten nyt mulla oli kaksi tuntia aikaa tehdä kaikenlaista. Tämä on niin luksusta! Oon saanu heräillä rauhassa, kuunnellut Scandinavian Music Groupin levyn kahdesti läpi, syönyt, tehnyt välillä yhden kappaleen äidinkielen esseetä, maksanut pari laskua ja hengaillut. Olen kävellyt laulaen asuntoa ympäri, tanssinut huoneessani, makoillut sängyllä ja ottanut valokuvia katosta. Aamu on kyllä paras aika tehdä asioita, ja varsinkin pitkät, hitaat aamut, koska silloin asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja jaksaa ajatella. Ja kyllä, esseekin valmistui! Mä haluan lisää pitkiä aamuja. Tuntuu että mulla on kerrankin aikaa vaan olla, vaikka teenkin koko ajan jotain, mutta nyt en tee niitä kiireellä vaan kaikessa rauhassa, musiikin soidessa taustalla. Tajusin myös, etten muista, koska olisin viimeksi ollut näin pitkään yksin kämpillä (paitsi nukkuessani tietty, hahhah.) Tottakai oon päivittäin vähintään tunnin yksin, kun soitan koululla, mutta muuten en mä ikinä vietä aikaa itseni kanssa. Täällä on aina ihmisiä ympärillä, ja Viitasaarellakin oon aina joko porukoiden tai kaverieni kanssa, koska viikonloppu on niin lyhyt, että haluan käyttää sen hyödyllisesti. Ja oikeastaan aika vapauttavaa, että oon saanut olla kaksi tuntia näkemättä ketään, kenenkään näkemättä mua, tehdä kaikessa rauhassa sitä mitä haluan, juttelematta kellekään. Ja vaikka tykkään ihmisistä ja niiden seurasta, niin silloin tällöin tarvitsen hitaan, pitkän aamun jolloin saan vaan istua lattialla hyräillen itsekseni.
Jatkakaa päivää yhtä ihanasti, kuin minun päiväni alkoi!
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Hypätäkö kyydistä vai hajottaako kone?
Oijoijoi, hei vaan! On ollut taas niin vauhdikasta ettei pää meinaa perässä pysyä. Viikot ja päivät ja tunnit juoksee vaan ja mä yritän pysyä mukana. Harkoista toiseen, tunnilta toiseen, läksyistä ja esseistä toiseen, soittotunnilta toiseen, tapaamisesta toiseen, erilaisista itselleen ottamistani tehtävistä toiseen. Tähän auttais, jos osaisin kaks kirjainta: E ja I, mutta ne on niin kovin hankalia! Haluaisin tehdä niin paljon niin monenlaista, mutta vuorokauden tunnit ei vain riitä. Kaiken muun lisäks pitäis käydä koulussakin ja pärjätäkin jotenkin, ja haluaisin liikkuakin. Vapaa-ajasta ja yöunesta on pakko nipistää, eikä se ole ennen mua haitannu, mä oon aina tykänny että on paljon tekemistä, mutta nyt alkaa vähän jo hajottaa. Enkä haluaisi luopua mistään tai sanoa kellekään että en pysty, koska tykkään kaikesta!
Nyt kuulostan joltain aivan masentuneelta ihmiseltä, en ole. Vielä. :D
Viime viikonloppuna olin uusien isosten ekalla leirillä ohjaajana/isosena/vetäjänä, ja täytyy sanoa että oli hauskaa! Vaikkakin erilaista ja vähän väsyttävää, mutta joka tapauksessa ihana kokemus. Vaikka se oli työtä, se oli kuitenkin irtiotto arjen hyörinästä, puhelimesta loppui jo perjantaina akku ja kalenterikin jäi Kaustiselle. Suosittelen kalenteri-tietokone-kännykkävapaita viikonloppuja, toimii!
Lopuksi vielä biisi: siinä meille ajateltavaa. Miks mulla on täällä näin paljon Jarkko Martikaisen videoita? Leikitään ettei kukaan huomaa sitä.
Heisulivei, nukutaan hyvin!
Nyt kuulostan joltain aivan masentuneelta ihmiseltä, en ole. Vielä. :D
Viime viikonloppuna olin uusien isosten ekalla leirillä ohjaajana/isosena/vetäjänä, ja täytyy sanoa että oli hauskaa! Vaikkakin erilaista ja vähän väsyttävää, mutta joka tapauksessa ihana kokemus. Vaikka se oli työtä, se oli kuitenkin irtiotto arjen hyörinästä, puhelimesta loppui jo perjantaina akku ja kalenterikin jäi Kaustiselle. Suosittelen kalenteri-tietokone-kännykkävapaita viikonloppuja, toimii!
Lopuksi vielä biisi: siinä meille ajateltavaa. Miks mulla on täällä näin paljon Jarkko Martikaisen videoita? Leikitään ettei kukaan huomaa sitä.
Heisulivei, nukutaan hyvin!
maanantai 31. lokakuuta 2011
Riitasointuja, epävirettä; tahtivirheitä, vääriä säveliä
Hou hou hou, vaikkei joulu olekaan, mutta joulumieli on täällä silti jo valloillaan! Ostin tänään glögiä ja joulutarroja omatekoista joulukalenteria varten, jollaisen aiomme kämppisteni kanssa tehdä tuota pikaa, sillä kuka on sanonut, että joulukalenterin pitää alkaa joulukuusta? Näkee jo nyt, kuinka monta päivää on jouluun! Marraskuu on ihan jouluisa kuukausi, tosin lumi olis ihan kiva lisä. Mutta kerkeäähän sen myöhemminkin!
Tuosta tuli mieleeni oikein hyvä kolumni, jonka luin äidinkielen aineistoesseetä varten. Tai en tiedä oliko itse kolumni kovin sykähdyttävä, mutta sen perusidea oli, nimittäin hitaus ja kiireettömyys. Miksi nykyään on aina niin kiire ja pakko suorittaa? Nykyään liian usein huomaan itsenikin hautautuneena läksyvuoren alle, ja pitäis käydä lenkillä, ja tehdä ruokaa, ja siivota, ja sitä ja tätä ja tuota. Miksei voi vain hyväksyä, että kaikessa ei voi olla hyvä ja asioilla ei ole mitään arvoa, jos ne haluaa vain tehdä äkkiä pois alta? Maailma ei kaadu siihen että siivoan huomenna tai siihen että en jaksa tehdä terveellistä ruokaa vaan tilaan Kotipitsaa. Huoh, pitäisi ehkä olla itselleen vähän armollisempi ja opetella kuuntelemaan itseään!
Siinä päivän filosofinen osuus. Otsikko taas liittyy tämän päivän musateatteriharkkoihin, ainakin omalta osaltani, sillä se oli aika, hmm, sanotaan vaikka että hurjaa. Vielä eilen olin aivan innoissani koko jutusta, mutta tänään usko omaan osaamiseen alkaa pikkuhiljaa pettää, kun biisit on supervaikeita, pää ei pysy nuottien perässä, sormet ei vaan tottele ja aarggh, seuraava kappale on kuulemma vielä vaikeampi. Siellä koulun huippusoittajien joukossa välillä tuntee itsensä aika tampioksi. Mutta pohjalta on suunta vain ylöspäin, joten epätoivoon ei saa vaipua! Ai niin ja minähän olen kiireetön, stressitön ihminen, joka ei vaadi itseltään liikoja, joten olen siis hyvin tyytyväinen siihen että yritän parhaani!
Kai.
Tuosta tuli mieleeni oikein hyvä kolumni, jonka luin äidinkielen aineistoesseetä varten. Tai en tiedä oliko itse kolumni kovin sykähdyttävä, mutta sen perusidea oli, nimittäin hitaus ja kiireettömyys. Miksi nykyään on aina niin kiire ja pakko suorittaa? Nykyään liian usein huomaan itsenikin hautautuneena läksyvuoren alle, ja pitäis käydä lenkillä, ja tehdä ruokaa, ja siivota, ja sitä ja tätä ja tuota. Miksei voi vain hyväksyä, että kaikessa ei voi olla hyvä ja asioilla ei ole mitään arvoa, jos ne haluaa vain tehdä äkkiä pois alta? Maailma ei kaadu siihen että siivoan huomenna tai siihen että en jaksa tehdä terveellistä ruokaa vaan tilaan Kotipitsaa. Huoh, pitäisi ehkä olla itselleen vähän armollisempi ja opetella kuuntelemaan itseään!
Siinä päivän filosofinen osuus. Otsikko taas liittyy tämän päivän musateatteriharkkoihin, ainakin omalta osaltani, sillä se oli aika, hmm, sanotaan vaikka että hurjaa. Vielä eilen olin aivan innoissani koko jutusta, mutta tänään usko omaan osaamiseen alkaa pikkuhiljaa pettää, kun biisit on supervaikeita, pää ei pysy nuottien perässä, sormet ei vaan tottele ja aarggh, seuraava kappale on kuulemma vielä vaikeampi. Siellä koulun huippusoittajien joukossa välillä tuntee itsensä aika tampioksi. Mutta pohjalta on suunta vain ylöspäin, joten epätoivoon ei saa vaipua! Ai niin ja minähän olen kiireetön, stressitön ihminen, joka ei vaadi itseltään liikoja, joten olen siis hyvin tyytyväinen siihen että yritän parhaani!
Kai.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Me käymme joulun viettohon
Loma on loppu, ihmiset. Niin se vaan on, ei auta kuin myöntää se. Surullista mutta totta.
MUTTA huisin kiva loma se oli! Siihen sisältyi tyttöjen kanssa seikkailua Rovaniemellä, Napapiiri ja Joulupukki, monta elokuvaa (jotka olivat huonoja mutta katsokaa Trust, se oli loistava!) ja paljon bussissa istumista. Myös tuhlasin aikaani aika paljon katsoen Hercule Poiroteja ja sukkia kutoen, eli siis täydellinen loma!
Ens viikko taas on Taiteiden yön valmistelua, eli kiirettä tulee pitämään. Ennuste viikolle on tämä: juoksen koko päivän harjoituksissa, ja kun mulla olis vapaata, mä en tietenkään käytä sitä järkevästi läksyihin, rästitehtäviin tai päiväuniin, vaan päätän kutoa hetken sukkaa ja vaikka syödä jotain. Josta tuli mieleeni, että aloitimme kämpässämme karkkilakon jouluun asti! Ja osittaisen muidenki herkkujen lakon. Hrrrr, hirvittää.
Mulle iski joulufiilis! Tekis mieli vaan kuunnella joululauluja, askarrella koristeita ja keksiä lahjoja, leipoa (ja syödä) pipareita, juoda glögiä, paketoida niitä lahjoja, tehdä joulukortteja, laitttaa talo joulukuntoon, koristella joulukuusi, tunnelmoida kynttilänvalossa ja availla joulukalenterin luukkuja! Ei niinkään jouluaatto houkuta, vaan se odotus. Kun odottaa sitä jotain joulun taikaa. (Hyi miten imelältä kuulosti, mutta tiedätte mitä tarkoitan, sitä joulutunnelmaa jota vaan ei muulloin ole!) Kun vois jo vaan siirtyä kuukauden eteenpäin! En tiedä milloin musta tuli näin jouluihminen, mutta nyt ilmeisesti viimeistään. Aika hullua, ikävöidä joulua lokakuussa.
Menkää kuuntelemaan joululauluja!
toivoo joku tonttu varmaan
MUTTA huisin kiva loma se oli! Siihen sisältyi tyttöjen kanssa seikkailua Rovaniemellä, Napapiiri ja Joulupukki, monta elokuvaa (jotka olivat huonoja mutta katsokaa Trust, se oli loistava!) ja paljon bussissa istumista. Myös tuhlasin aikaani aika paljon katsoen Hercule Poiroteja ja sukkia kutoen, eli siis täydellinen loma!
Ens viikko taas on Taiteiden yön valmistelua, eli kiirettä tulee pitämään. Ennuste viikolle on tämä: juoksen koko päivän harjoituksissa, ja kun mulla olis vapaata, mä en tietenkään käytä sitä järkevästi läksyihin, rästitehtäviin tai päiväuniin, vaan päätän kutoa hetken sukkaa ja vaikka syödä jotain. Josta tuli mieleeni, että aloitimme kämpässämme karkkilakon jouluun asti! Ja osittaisen muidenki herkkujen lakon. Hrrrr, hirvittää.
Mulle iski joulufiilis! Tekis mieli vaan kuunnella joululauluja, askarrella koristeita ja keksiä lahjoja, leipoa (ja syödä) pipareita, juoda glögiä, paketoida niitä lahjoja, tehdä joulukortteja, laitttaa talo joulukuntoon, koristella joulukuusi, tunnelmoida kynttilänvalossa ja availla joulukalenterin luukkuja! Ei niinkään jouluaatto houkuta, vaan se odotus. Kun odottaa sitä jotain joulun taikaa. (Hyi miten imelältä kuulosti, mutta tiedätte mitä tarkoitan, sitä joulutunnelmaa jota vaan ei muulloin ole!) Kun vois jo vaan siirtyä kuukauden eteenpäin! En tiedä milloin musta tuli näin jouluihminen, mutta nyt ilmeisesti viimeistään. Aika hullua, ikävöidä joulua lokakuussa.
Menkää kuuntelemaan joululauluja!
toivoo joku tonttu varmaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)